Perinnerakentaminen: Porissa syntyy erikoisia hirsimökkejä Norjaan – Katso videolta, mitä ahlaislainen puuseppä tekee

Opiskelijatapahtumat: Opiskelijamäärän romahdus kaatoi 30-vuotiaan perinteen Raumalla – viimeistä viedään perjantaina

MAINOS: Tilaa Satakunnan Kansa Länsi-Suomi 1 €/kk.

Äitiyteni tuli täysi-ikäiseksi – ja minä siirryin kolmanteen elämääni

Ruuhkavuosien jälkeen avautuva kolmas elämä tuo enemmän omaa aikaa – mutta myös mahdollisuuden käyttää kokemustaan, rohkeuttaan ja voimiaan hyvän tekemiseen, kirjoittaa Kati Nordman kolumnissaan.

Äitiyteni tuli viime viikolla täysi-ikäiseksi. Ajattelen, että tähän päättyi toinen elämäni. Tästä havainnosta seurannut tunne oli kummallinen. Olin täynnä ristiriitaa. Samalla kun tunsin hurjaa iloa, tunsin myös haikeutta. Jokin virstanpylväs on nyt saavutettu.

Silloin kun lapseni olivat pieniä, pelkäsin kovasti, että heille tapahtuu jotain. Huoli omista kalleimmista ei haihdu ikinä. Toisina päivinä se onneksi uinuu ja antaa armoa.

Vuosien varrella olen murehtinut, että mitä jos minulle tapahtuu jotain. Minulla on ollut turvaverkkoja, mutta päävastuun vanhemmuudesta olen kantanut yksin. Se ei ole aina ollut helppoa. Lapseni eivät ole istuneet valmiin pöydän ääreen, mutta kuitenkin valmiimman kuin minä aikoinani. Niin sen parhaimmassa tapauksessa kuuluisikin mennä.

Olen kompuroinut ja tehnyt virheitä, niin kuin kaikki vanhemmat tekevät. Viisaat lapseni ovat kuitenkin puhuneet näistä asioista kanssani ja auttaneet minua kasvamaan ihmisenä.

Hienoimpana hopeareunuksena asiassa on se, että välimme ovat suorat, luottamukselliset ja rakkaudelliset. Ei ole mitään, mistä emme voisi keskustella. Pikkuruisen perheytimeni sielu on sitkeä ja vahva.

Ensimmäinen elämäni oli lapsena ja nuorena. Tuolloin haettiin muotoa sille, mitä maailma on, mitä eläminen on ja mitä itse on. Yritettiin kasvattaa omaa haurasta........

© Satakunnan Kansa