Autosuhde: Satakuntalaiskuljettaja on torjunut lukuisat autonsa ostoyritykset – ”Tuntuu kuin myisin palan itsestäni”

Lastensuojelu: Huostaanotto pelasti porilaisen Maiju Haarakankaan hengen – Lastensuojelun huoli: Jopa 10-vuotiaat väkivaltaisia, tappouhkauksia jaettu

Pikku papin jäähyväiset Rauman seurakunnalle

”Olin vähän kuin Peppi saapuessaan Huvikumpuun.”

Olen kuin lapsuuteni idoli Peppi Pitkätossu silloin, kun hän on jättämässä Huvikummun. Hoppetossa-laivan sijaan minua odottaa Opel Corsa ja muuttolaatikot kohti Turkua on pakattu.

Oloni on kummallisen kaksijakoinen. Aivan kuin istuisin suuren matka-arkun päällä Huvikummun kuistilla katse kohti synnyinkaupunkiani Turkua, mutta sydän visusti kiinni Raumassa ja kaikessa siinä, mitä jätän taakseni.

Saavuin Raumalle huhtikuussa suorittamaan papin vokaatioon kuuluvaa seurakuntapastorin puolen vuoden määräaikaista työjaksoa. Olin vähän kuin Peppi saapuessaan Huvikumpuun. Olin uuden edessä ja valmis ottamaan ensimmäiset askeleeni vihittynä pappina.

Te, työyhteisö ja seurakuntalaiset, ette kuitenkaan kavahtaneet työkokemukseltaan papin työssä nollasta lähtevää sielunpaimenta. Olette ottaneet minut vastaan lämmöllä ja avosylin. Virheitäni ei ole nostettu tikunnokkaan, vaan niille on hyväntahtoisesti hymähdelty. Olette olleet pikku papille kuin Tommi ja Annika, jotka ottivat Pepin elämäänsä ilman ennakkoluuloja.

puolen vuoden jakso on ollut minulle unohtumaton oppimatka. Olen oppinut Raumalla enemmän kuin edes osasin odottaa. Ennen kaikkea olen saanut oppia tärkeimmän: ihmisten aitoa kohtaamista arjessa ja juhlassa, surussa ja ilossa. Aivan kuten Pepin Huvikummussa, jossa ovet olivat aina auki kaikenlaisille kulkijoille, te olette näyttäneet minulle, mitä aito........

© Satakunnan Kansa