Ennallistaminen törmää mahdottomaan kysymykseen: Kuinka vanha on alkuperäistä?

EU:n ennallistamisasetus ei määritä, mihin vuosilukuun luonto pitäisi palauttaa, vaan käyttää suotuisan tilan ja vertailutilan käsitteitä.

Ennallistamisen arvioidaan voivan maksaa 1,2 miljardia euroa vuodessa, josta pääosa tulisi valtiolta eli veronmaksajilta.

Metsien hyvän tilan kriteerit ovat kesken erityisesti pohjoisten havumetsien ja harjumetsien osalta.

Suomen työstäessä vastaustaan EU-komission esitykseen ennallistamisasetuksesta asiaa voi pohtia myös filosofisesta näkökulmasta. Kuinka vanha on riittävän alkuperäistä?

Miten onnistuminen luonnontilan palauttamisessa määritellään? Pitääkö kohteille haarukoida tavoitevuosi, jonka aikaiseen tilaan ne pyritään palauttamaan ja jos, millaisista lähteistä silloinen luonnontila selvitetään?

Esimerkiksi ilmakuvien määrä ja ikä vaihtelevat alueittain. Kovin kauas historiaan niilläkään ei kurkoteta. Ojan täyttäminen on tyypillinen ennallistamistoimenpide, mutta miten tavoitteiden toteutuminen todennetaan?

Haaste on tuttu rakentamisesta. Mihin vuosilukuun nojaudutaan, jos rakentaminen halutaan estää esimerkiksi vetoamalla kansallismaisemaan? Niinpä asetuskaan ei kerro, mihin vuoteen luonto pitäisi........

© Maaseudun Tulevaisuus