Yliö: Ilo pidemmästä eliniästä edellyttää jatkuvaa oppimista ja näkemyksellistä maahanmuuttoa

Jenna Lähdemäki-Pekkinen kirjoittaa, että 2000-luvulla syntyneistä yli puolet elävät yli 100-vuotiaiksi. Pitkät elinkaaret muuttavat opiskelun ja työn jaksotusta ja tarjoavat mahdollisuuksia monimuotoiseen yhteiskuntaan. Suomi tarvitsee jatkuvaa oppimista ja näkemyksellistä maahanmuuton mallia, jotta väestön ikääntyminen ja osaamistason heikkeneminen eivät heikentäisi hyvinvointia.

Suomesta on tulossa pitkäikäisten yhteiskunta. 2000-luvun alussa syntyneistä yli puolen ennustetaan elävän yli 100-vuotiaiksi ja elinikien pidentyminen on ollut vauhdikasta.

Lisääntyneet elinvuodet ovat pääsääntöisesti lisäystä terveisiin elinvuosiin ja elinikä pitenee keskeltä – ei lopusta ja hauraista vuosista, kuten usein ajatellaan. Tämä on sekä yksilöiden että yhteiskunnan tasolla valtava saavutus ja ilon aihe.

Emme ole kuitenkaan osanneet iloita elinajan pitenemisestä, koska yhteiskunnallisessa keskustelussa on keskitytty ikääntyvän väestön mukanaan tuomiin haasteisiin kansantaloudelle ja muun muassa sote-palveluille. Nämä haasteet ovat todellisia, mutta ikääntymisvoivottelu ei vie eteenpäin.

Pitkä elämä ja sen mukanaan tuomat mahdollisuudet on aika tunnistaa paremmin. Pitenevä elämänkaari tarkoittaa myös sitä, että elämänpolun jaksotus on erilainen. Tällöin esimerkiksi opiskelu ja työelämä eivät ole peräkkäisiä elämänvaiheita, vaan vuorottelevia ja niiden rinnalla on myös muita vaiheita, kuten läheisistä huolehtimista ja vapaaehtoistyötä. Elämä ei kulje suoraviivaisesti järjestyksessä opiskelu, työelämä ja eläke, vaan vaihtelua erilaisten elämänvaiheiden välillä on........

© Maaseudun Tulevaisuus