Yliö: Maaseutukunnat tarvitsevat kehittyäkseen laajempaa strategista tukea

Ella Mustakangas pohtii, miten aluekehittämisen painotus kaupunkien kasvuun heijastuu maaseutuun. Maaseutukunnat hyötyvät osin ulkoisista voimista, mutta niiden varaan nojaaminen lisää alueiden eriytymistä. Paikallislähtöinen kehittäminen on tärkeää, mutta sen hauraus näkyy säästöpaineissa ja hallinnollisissa muutoksissa.

Leader-toiminta tukee paikallisia hankkeita, mutta sen rooli on kasvanut liiaksi kunnallisen vastuun kustannuksella. Mustakangas kehottaa tunnistamaan maaseudun potentiaalin ja antamaan kunnille strategista tukea maaseudun elinvoiman turvaamiseksi.

Aluekehittäminen nojaa Suomessa silmiinpistävän voimakkaasti alueiden omiin voimavaroihin ja vahvuuksiin. Esimerkiksi nykyisessä hallitusohjelmassa alueellisen elinvoiman lähteenä ovat ennen kaikkea kaupungit, joiden synnyttämän kasvun uskotaan hyödyttävän koko maata.

Mitä nykyinen aluekehittämisen malli tarkoittaa pienempien maaseutupaikkakuntien kannalta? On selvää, että myös niissä kehitystä ripustetaan laajempaan alueelliseen kehykseen, mistä otetaan saatavissa oleva hyöty irti.

Miten muutenkaan voisi olla? Maaseudulta käsin katsottuna keskuksista säteilevä kasvu on ulkoinen muutosvoima, johon on tartuttava.

Ulkoisten muutosvoimien hyödyntämiseen liittyy kuitenkin maaseutukunnissa omat rajoitteensa. Niihin nojautuminen voimistaa kunnan sisäistä alueellista erilaistumista, sillä kiinnostus ja kehittämistoimet kohdistuvat usein kuntakeskukseen tai niihin kyliin ja maaseutualueisiin, jotka kehittyvät jo entuudestaan, ulkoisten tekijöiden ansiosta.

Panostaminen työssäkäyntialueiden imussa kasvaviin kyliin tai erityisiin luonto- ja matkailukohteisiin on tästä hyvä esimerkki.

Toisaalta maaseutukunnat ovat aidosti paikallisen kehittämisen areenoita. Paikallislähtöistä maaseudun kehittämistä ovat esimerkiksi kylien asukkaiden osallistaminen kuntastrategioiden laadintaan sekä hankkeet, joilla kunnat ovat yhdessä kylien ja maaseutuyrittäjien kanssa lisänneet paikallista elinvoimaa.

Parhaimmillaan kuntien strategiatyö ja hankkeet muodostavat jatkumon, jossa hankkeet sekä toteuttavat kuntastrategiaa että viitoittavat kehityksen suuntaa.

Maaseudun kehittäminen kunnissa on kuitenkin monin tavoin haurasta. Alulle saadut, paikallislähtöiset käytännöt voivat murentua säästösyistä tai siksi, että päättäjien näkemykset kunnan elinvoiman lähteistä muuttuvat. Monesti myös kunnanjohtajan toiminnalla on iso vaikutus siihen, millaista yhteistyötä kylien suuntaan harjoitetaan.

Maaseudun kehittämisessä oma lukunsa on Leader-toiminta. Siihen kunnat ovat alusta saakka osallistuneet sekä toiminnan osarahoittajina että toteuttamalla hankkeita myös itse.

Alkujaan Leader-toiminta luotiin Suomessa varsin itsenäiseksi paikallistoiminnan muodoksi. Ajan saatossa maaseudun kehittämistä onkin alettu pitää kunnissa ennen kaikkea Leader-toiminnan kenttänä.

Paikoin näyttää jopa sille, että kunnat mieluusti sälyttävät maaseudun kehittämisen Leaderin vastuulle. Samalla monet paikallisen kehittämisen haasteet siirtyvät Leader-toimijoiden ja kylien kohdattavaksi.

Kunnat ovat eräänlainen ikkuna koko suomalaisen yhteiskunnan maaseutusuhteeseen.

Kuntien kroonistuva rahapula ja hallinnollisten rakenteiden myllerrys eivät tee maaseutukuntien kehittämisestä mitenkään helppoa. Vallalla olevan ajattelutavan mukaan kuntien tulisi kuitenkin pystyä rakentamaan tulevaisuuttaan itse. Nykyinen kuntapolitiikka korostaa kuntien erilaistumista. Maaseutukuntien odotetaan panostavan muun muassa monipaikkaisuuteen ja älykkääseen sopeutumiseen.

Väitän, että kunnat ovat eräänlainen ikkuna koko suomalaisen yhteiskunnan maaseutusuhteeseen. Maaseutu nähdään – niin kunnissa kuin laajemminkin – alueena, jonka tulevaisuutta synkistävät väestön ikääntyminen, nuorten poismuutto ja maatalouden rakenteen muutos.

Tällainen näkymä on maaseutukuntien kannalta haasteellinen: vaikuttamismahdollisuudet maaseudun kehitykseen näyttävät karanneen yhteiskunnan ulottumattomiin.

Vuosi 2026 on vaalien osalta välivuosi, ja moni puolue päivittää kuluvan vuoden aikana periaateohjelmaansa. Toivoa sopii, että maaseutu kiinnostaa ja että sen yhteiskunnallista merkitystä pohdittaisiin nykyistä monipuolisemmin.

Huoltovarmuus ja omavaraisuus ovat nousseet keskusteluun kiitettävästi, mutta laajempaa näkemystä maaseudun rakenteista ja elämisen edellytyksistä tarvitaan. Mikäli maaseutualueiden elinvoimaisuutta halutaan pitää yllä ja vahvistaa, tarvitsevat siinä myös maaseutukunnat strategista tukea ja konkreettista esimerkkiä.

Politiikka | Poliitikkojen kannattaisi viimein katsoa peiliin – maaseutu unohdettiin, eikä keskittäminen tuonut kasvua

Politiikka | Poliitikkojen kannattaisi viimein katsoa peiliin – maaseutu unohdettiin, eikä keskittäminen tuonut kasvua

Politiikka | Yliö: Suurten kaupunkienkin ulkopuolella on tulevaisuutta, kunhan kykenemme huolehtimaan sen edellytyksistä

Politiikka | Yliö: Suurten kaupunkienkin ulkopuolella on tulevaisuutta, kunhan kykenemme huolehtimaan sen edellytyksistä

© Maaseudun Tulevaisuus