Asiantuntijalta: Jo muinaisilla roomalaisilla oli suhde puihin ja metsiin

Plinius vanhempi eli Gaius Plinius Secundus (23–79 jaa.) oli roomalainen oppinut, historioitsija ja luonnontutkija. Pliniuksen 37 kirjaa käsittävä Naturalis historia (suomeksi Luonnonhistoria) oli antiikista uudelle ajalle asti muun muassa kasvi- ja eläintieteen perusteos.

Pliniuksen teos avaa kiinnostavan ikkunan antiikin maailmaan ja kulttuureihin – siinä käsitellään kreikkalaisen ja roomalaisen maailman lisäksi kaukaisempien alueiden, kuten pohjoisen Afrikan, Arabian niemimaan ja Intian oloja. Tekstissä on sulassa sovussa niin luonnontieteellisiä kuvauksia kuin monenlaisia anekdootteja ja uskomuksiakin.

Pliniuksen tekstiin palautuu jopa moni populaarikulttuurin tarina Asterix-sarjakuvien tietäjän Akvavitixin kultaisesta sirpistä Disneyn Dumbo-norsun hiirikammoon.

Roomalaisen Plinius vanhemman Naturalis historia oli merkittävä teos ruotsalaiselle kasvitieteilijä Carl von Linnélle (1707–78), jolle aikalaiset antoivat jopa kunniakkaan kutsumanimen ”Pohjolan Plinius”. Linné kehitti luomakunnan systemaattisen luokittelujärjestyksen (Systema naturae 1748), johon yhä nojataan. Käyttämänsä latinankielisen sanaston hän omaksui paljolti juuri Pliniukselta, mikä näkyy monissa kasvien ja eläinten tieteellisissä nimissä.

Plinius taas on usein lainannut latinaan jonkin kasvin tai eläimen nimen suoraan kreikkalaisista lähteistään, joten monen nykyisen tieteellisen nimen sukunimi on kokonaan tai osittain peräisin jopa 300-luvulta ennen ajanlaskun........

© Maaseudun Tulevaisuus