Olen istunut sohvallesi lähes viikoittain kolmen vuoden ajan. Olen itkenyt, nauranut, hiljentynyt, avautunut ja oivaltanut. Olen uskaltanut puhua kipeimmätkin asiani auki. Olet osannut kysyä, kun en ole osannut itse sanoa. Olet ajanut kanssani ostoskeskuksen hissillä ylös alas, että voittaisin hissikammoni.

Kolmessa vuodessa olen puhunut sinulle enemmän itsestäni kuin kenellekään muulle. Olen avautunut pakko-oireistani ja peloistani. Tällä viikolla käyn luonasi viimeisen kerran. Kolmen vuoden psykoterapia päättyy.

Terapeuttini, kiitän sinua matkasta, jolle minut johdatit. Se on ollut tie suurten kysymysten äärelle, kuten: kuka minä oikeasti olen ja millainen ihminen haluan olla?

Terapia itsessään ei ole avain onneen, mutta sen avulla........

© Karjalainen