Kesä tulee, ja se on kiva, mutta siinä on yksi vika. Englannin Valioliiga on silloin tauolla. Minulle se tarkoittaa tyhjiötä viikkorutiiniini. Olen rytmittänyt jo useamman vuoden viikkoni niin, että suosikkijoukkueeni Arsenalin pelit ovat merkattuna kalenteriin hyvissä ajoin. Niille päiville en lähtökohtaisesti sovi mitään menoja.

Pelipäivänä vedän päälleni Arsenalin pelipaidan, ja kaulaani kietaisen kannattajahuivin. Ennen peliä kuuntelen fanilauluja, hoilaan joskus mukana. Pelin aikana elän läpi vähintään yhden ihmiselämän tunteet ja kirjot, itkut ja naurut – ja Arsenalin fanina pettymyksen tunteisiin on viime vuosina saanut tottua. Tästä kaudesta en sano vielä mitään. Se on kesken. Mutta varmaa on, että naapuritkin........

© Karjalainen