Maanantai on viikon paras päivä. En tee silloin töitä. Enkä ole siitä tilivelvollinen kuin pankkitililleni. Viikon parhaan päivän maanantaista tekee se, että saan viettää sen taaperoikäisen tyttäreni kanssa kahdestaan.

Olen freelance-toimittaja. En ole tällä hetkellä vanhempainvapaalla tai saa mitään muutakaan "rahoitusta" tälle isän ja tyttären yhteiselle ajalle.

Ei liene salaisuus, että media-alan työt ovat tällä hetkellä tiukassa. Esimerkiksi moni hyvä journalisti roikkuu juttupalkkioiden ja sijaisuuksien varassa. Osa tietoisesti, osa siksi, että pidempiä pestejä, saati vakituista työtä ei ole tarjolla, kun ei ole mitä tarjota, vaikka halua tarjota olisi. Tätä aihetta sivusi myös Karjalaisen toimituspäällikkö Terhi Nevalainen taannoisessa kolumnissaan (20.3.).

Lapsuus on lyhyt matka, haluan olla siinä läsnä kaikki mahdolliset hetket.

Lapsuus on lyhyt matka, haluan olla siinä läsnä kaikki mahdolliset hetket.

Nautin freelancerin vapaudesta. Näin nelikymppisenä perheenisänä kaipaan kuitenkin myös säännöllisen toimeentulon tuomaa turvaa. Mutta näillä mennään. Rakastan journalismia. Pidän sitä tässä ajassa tärkeämpänä kuin koskaan. Joten teen journalismia vaikka pääalaspäin eli tyhjemmin taskuin, mutta teen kuitenkin.

Alkuvuodesta tuskailin tilannetta, kun töitä ei tahtonut riittää viidelle päivälle viikossa. Varsinkin maanantait stressasin sitä, ettei ole mitään. Toki suunnittelua ja juttukeikkojen sopimista on aina, mutta siihen en saa kokonaista päivää menemään.

Yhtenä päivänä katselin lattialla lojuvia lapseni leluja ja lamppu syttyi. Miksi en viettäisi maanantaita tyttäreni kanssa? Hänen päiväkotiviikkonsa lyhenee. Saamme myös yhteistä aikaa. Lapsuus on lyhyt matka, haluan olla siinä läsnä kaikki mahdolliset hetket.

Ratkaisu on ollut paras tämä vuoden puolella tekemistäni valinnoista. Maanantaista on tullut isän ja tyttären retkipäiviä. Olemme käyneet muun muassa tutustumassa Joensuun siltoihin, ihmettelemässä vaneritehtaan pihalla tuuttaavia työkoneita ja tutustumassa lähiluontoon. Myös pottailun opettelemisen kannalta maanantait ovat olleet tuloksellisia päiviä. On ollut aikaa istua kiirettä potalla ja lukea kirja jos toinenkin taaperolle, jonka pylly ei malttaisi muuten pysyä paikallaan.

Kaikkein parasta ovat kuitenkin olleet maanantaivierailut Outokumpuun, 89-vuotta kesällä täyttävän mummoni luo. Myös isäni on yleensä saapunut paikalle samaan aikaan. Näissä neljän sukupolven kohtaamisissa kaikki elämän ulkokultaisuus on unohtunut. Yhdessä rakkaideni kanssa vietetty aika on arvokkainta mitä minulla on. Jokainen hukattu euro on lapsen kanssa vietetyn ajan rinnalla tyhjyyden tomua.

Kirjoittaja on toimittaja.

Helpoin tapa lukea tuoreimmat uutiset.

© Karjalainen