Kolumni|Julkinen tilamme on vain poikkeustapauksissa mukaansatempaavaa ja aktiiviseen kaupunkielämään kutsuvaa.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vakituinen kolumnisti.

Helsingin ydinkeskusta on hiljainen paikka. Keskeiset verrokkimme Tukholma, Kööpenhamina ja Tallinnakin ovat aivan eri tavalla eläviä urbaaneja hubeja. Maailmalta kotiin palattaessa puolityhjän kaupunki­keskustan aistiminen välillä suorastaan sattuu. Kaupunkilaisten satunnainen riehaantuminen alkukesän ensimmäisinä lämpiminä päivinä on hienoa, mutta se ei muuta isoa kuvaa.

Kyse on vakavasta ongelmasta. Vain harva asia on kaupungin elinvoiman kannalta kantakaupungin elinvoimaisuutta kriittisempi kysymys. Vaihtoehtojen moninaisuus ja mahdollisuuksien kirjo ovat kautta historian olleet kaupungistumisen keskeiset ajurit, ja ne ilmenevät vahvimmin kaupungin keskustoissa. Kaupunkikeskusta symboloi vahvasti koko kaupungin mielenmaisemaa.

Moni keskustan elinvoimaisuutta heikentänyt tekijä osui Helsingin sydämeen yhtäaikaisesti. Koronaviruspandemia kuritti erityisesti ydinkeskustaa. Etätyö muodostui poikkeuksellisen suosituksi. Venäjän........

© Helsingin Sanomat