Kolumni|Jos onnistumme kukin miettimään, miten puhumme itsemurhasta kunnioittavasti, teemme kaikki osamme siihen, ettei aihe enää olisi tabu.

Kun kansanedustaja tekee itsemurhan eduskunnassa, emme voi enää etäännyttää itseämme siltä, että liian monen suomalaisen elämä päättyy oman käden kautta.

Suomalainen itsemurha on yleensä ollut hiljainen. Siitä ei aina puhuta edes suvuissa ja joskus sanalle keksitään kiertoilmaisuja. Se on yhä usein tabu.

Tahto tabun takana voi olla hyvä, halu olla hienotunteinen ja kunnioittaa vainajaa ja lähiomaisia. Silti se pahimmillaan ylläpitää vaikenemisen kulttuuria, joka meidän on nyt rikottava.

Itsemurhaa on äärimmäisen vaikeaa käsitellä julkisesti, myös mediassa. Niin kansanedustajat kuin toimittajat ovat järkyttävien uutisten keskellä myös aidosti epävarmoja. Mitä sanoja käyttää, mikä on oikein?

Julkisessa työssäkin voi kuitenkin yrittää olla ihminen. Helsingin Sanomien toimituksessa tieto Eemeli Peltosen itsemurhasta otettiin tiistaina järkyttyneenä vastaan. Uutisia kirjoitettiin hyvin vakavin ilmein.

Omaisille yllättävä kuolema merkitsee aina suurta surua. Itsemurha on tietona usein vielä........

© Helsingin Sanomat