Julkisuudessa on alettu puhua eläkkeiden leikkaamisesta. Eläkeläisten osallistumisesta taloustalkoisiin. Ennen uusia päätöksiä kannattaa pohtia, mihin Orpon-Purran hallituksen säästöt ovat kohdentuneet ja mitä eläkepolitiikassa tapahtuu.

Eläkkeisiin on vuosien saatossa tehty lukuisia muutoksia. Osa niistä osuu nyt eläkkeellä oleviin, osa tulevaisuuden eläkeläisiin. On päätetty eläkkeiden tasoa heikentävästä elinaikakertoimesta ja vanhuuseläkkeen ikärajan automaattisesta noususta.

Lisäksi eduskuntaan on tulossa uusi eläkeuudistus, johon sisältyy indeksirajoitin. Se heikentää maksussa olevien työeläkkeiden inflaatiosuojaa.

Julkisuudessa on esitetty, että pitäisi puuttua eläkekertymän palkattomiin jaksoihin. Mitä ne palkattomat jaksot sitten ovat? Ne ovat vanhempainvapaita, opiskeluaikoja ja työttömyysjaksoja. Nämä kertymät kohdentuvat eri väestöryhmiin eri tavoin.

Jos tutkintojen karttuma lopetettaisiin ensi vuonna, se pienentäisi työeläkemenoja 11 miljoonalla eurolla vuoteen 2040 mennessä. Työttömyysturvassa on kyse noin 100 miljoonasta.

On kuitenkin ryhmä, joka ei ole ollut leikkausten kohteena. Päinvastoin.

On kuitenkin ryhmä, joka ei ole ollut leikkausten kohteena. Päinvastoin.

Pitkällä aikavälillä säästöt ovat isoja, mutta ratkaisuista ei olisi suoraa apua valtion budjetin tasapainottamiseen, ja aikajännekin on paljon pidempi kuin velkajarrun vaatimukset.

Kummallista keskustelussa on ollut se, että on vaadittu eläkeläisten osallistumista säästöihin. Jos nyt päätämme, että opiskelusta tai työttömyysjaksoista ei kerry eläkettä, niin se koskettaa tämän hetken työttömiä ja opiskelijoita tulevaisuudessa, heitä, joihin sosiaaliturvan leikkaukset ovat kohdentuneet kipeästi ja joiden elämässä leikkausten kasautuminen näkyy nyt.

Toinen peruste on, että voitaisiin alentaa työeläkemaksuja ja näin raivata tilaa verotuksen kiristämiseen. Tällä eduskuntakaudella eri etuuksia on leikattu rajulla kädellä ja samalla kevennetty muun muassa yhteisöveroa, jonka työllisyysvaikutukset ovat asiantuntijoiden mukaan varsin kyseenalaiset.

Yhteisöveron alentamiseen haettiin rahoitusta myös kuppaamalla valtion eläkerahastoa. Tämä pikavippi on osoittautunut kalliiksi, koska valtio menettää joka vuosi rahaston tuloja. Suora velanotto olisi ollut edullisempaa.

Itse asiassa kannattaa muistaa, että suomalainen eläkepolitiikka on onnistunut paremmin kuin ennustettiin. Eläkkeellesiirtymisiän odote on nyt lähes vuoden alun perin tavoiteltua korkeampi.

Tuoreiden tilastojen mukaan suomalaiset jäävät työeläkkeelle keskimäärin 63,2-vuotiaana. Tavoite ylittyi lähes vuodella. Tämä tarkoittaa miljardiluokan vahvistumista työeläketurvassa.

Sitä paitsi iso osa eläkeläisiä on jo osallistunut talouden tasapainottamiseen. Lääkekorvaukset ovat heikentyneet, terveydenhuoltomaksut nousseet, palveluihin pääsy vaikeutunut ja niin edelleen. On väärin sanoa, että eläkeläiset eivät olisi osallistuneet.

On kuitenkin ryhmä, joka ei ole ollut leikkausten kohteena. Päinvastoin. Me olemme maamme hyvätuloisimpia, olipa tulo eläketuloa, palkkatuloa tai yritystuloa. Kannattaa kohdentaa tasapainotoimet hyvätuloisimpien verotukseen. Se tuo tuloa nopeasti, on yksinkertaista ja oikeudenmukaista.

Kirjoittaja on hämäläinen kansanedustaja ja eduskunnan 2. varapuhemies (sd.).

© ESS