Kori on täynnä muhevia kanttarelleja ja ämpäri puolillaan mustikoita. Rastas pyrähtää eteeni. Ryhdikkäänä ja itsestään tietoisena se päästää kivelle sinisen plörön. Sekin on nautiskellut mustikkaa, jonka kuidut luistattavat sopivasti suolen sisältöä, eikä vessassa tarvitse viipyä pitkään.

Kun olin lapsi, äiti keitti mahataudin lääkkeeksi mustikkasoppaa. Hellihän se vatsaa ja marjalihan imeskely toi kummasti voimia takaisin.

Kulorastas on yleensä häveliäs ja arka kaveri. Metsän muhkea sato ja hyvä pesimäkesä ovat täydentäneet sen sukua monella uudella jäsenellä. Se on rohkaistunut tekemään tuttavuutta hiljaisen marjastajan kanssa.

Toisin kuin monet muut rastaat, se ei pyrähdä puutarhoihin varkaisiin. Vaikka apajamme on samassa kuusikossa, jää minulle linnun jäljiltä tuhti........

© ESS