Lapseni ovat jo muuttaneet pois kotoa mutta edelleen jaksan panikoida, kirjoittaa kolumnissaan Tiina Keskinen.

Kun oli pieni aiheutin äidilleni lähes sydänhalvauksen. Olin kylvyssä ja huomasin kylpyammeen pohjalla hiekanjyväsiä. Käännyin kontilleni, painoin kasvot veteen ja aloin keskittyneesti noukkia hiekanjyväsiä ammeen pohjalta. Samaan aikaan äiti kurkkasi kylpyhuoneeseen ja näki minut kellumassa ammeessa liikkumattomana.

Tärkeä kivihommani keskeytyi rajusti, kun minut riuhtaistiin hirveän huudon kera pois ammeesta. Muistan äidin kokovartalotärinän ja hänen paniikinomaisesti laajenneet silmänsä. Ympärilläni vouhotti lopulta koko perhe kauhistelemassa “melkein hukkumistani”.

Lapsi........

© Aamulehti