Hauholla ratkaistaan taas rikoksia

Hanni Maulan Teetä ja teräaseita (Karisto 2026, 351 s.) jatkaa siitä, mihin edellisessä riemukkaassa cosy crime –dekkarissa jäätiin. Eli ollaan keskellä kukkeinta kesää Hauholla, ja mainio amatööridekkari Helvi Helve saa taas lisää tutkittavaa.

Maula löytää nyt oivallisen ajankohtaisen kohteen, nimittäin ympäristörikokset. Seudun vihatussa jätefirmassa tapahtuu epäilyttävä onnettomuus ja pian omistajasuvun perintöprinssikin katoaa.

Helvillä on apuna omaperäinen etsiväjenginsä, vaikka jokaisella taitaisi olla omiakin ongelmia. Helvin joukko on mainioita persoonia eikä romanttisiltakaan käänteiltä vältytä. Helvi apureineen on kuin karvalakkiversio jostakin kotoisasta brittidekkarista. Eli tässä mennään Thamesjoen ja Torstain murhaklubin kannoilla leppoisasti. Juonikuvio etenee reippaasti kohti ratkaisevaa loppua.

Jos et kaipaa liikaa verta, väkivaltaa tai ammuskelua, Teetä ja teräaseita riittää sinulle. Eikä Helvi Helven tutkimukset lopu tähän. Ensi vuonna on luvassa sarjan kolmas osa Murhia ja mietelauseita.

Leena Krohn ja satiiri ihmiskunnasta

Julkisuuskuvan hallinta ja omien mainehaittojen piilottelu taitaa olla nykyaikuisen arkea. Niinpä Leena Krohn kirjoittaakin satiirisesti nykyajan hullutuksista eräänlaisena Krohnille ominaisena tieteisvisiona. Näköisyys (Teos 2026, 157 s.) kertoo Horkka-nimisestä vähäpätöisestä taiteilijasta, joka saa maankuululta kollegaltaan Lysanderilta toimeksiannon. Horkan on Lysanderin loman aikana maalattava Lysanderin tilausmuotokuvat.

Lysanderin ateljeessa eteen tulee kirjailija, tuomari, influensseri, guru, palkkamurhaaja, therian-sisarukset, tekoäly ja unettoman unen herra. Kaikkia malleja Horkan pitäisi kuunnella kärsivällisesti, kunnes muotokuva olisi valmis tai sitten ei.

Romaanissa liikutaan episodista tai kuvasta toiseen. Horkka on hiljainen tarkkailija ja pohdiskelee malliensa mielipiteitä. Intellektuellit ja todelliset taiturin ovat tipotiessään, kun tilalle ovat tulleet sometähdet, mediapersoonat ja algoritmien palvojat Näitähän meillä nykyään riittää. Heppolukuiseen tekstiin on upotettu paljon filosofisia totuuksia.

Erinomainen romaanien rakentaja Kaisa Viitala (aik. Ikola) on jatkanut sarjaansa Nummien kutsu. Nyt sarjan kolmas osa, Klaanin tulevaisuus (Karisto 2026, 464 s.) jatkuu luonnollisesti suurin piirtein siitä, mihin edellinen osa Klaanin suojeluksessa päättyi. Brittiläis-skotti Agnes on kotiutunut Gilleshielin linnaan ja pärjää jalkarammastaan huolimatta jo suhteellisen hyvin linnan käytävillä ja portaikoissa. Uusi vuosi alkaa kuitenkin Agnesille ja Gilleshielin linnan väelle epäsuotuisissa merkeissä. Jo edellisessä osassa Agnesin puolison Fingalin kauppasuhteet romahtivat ja on elettävä tarkan markan (tai siis pennin) aikaa. Yhteiskunnassakin on epämääräistä liikehdintää, sillä Lontoon hallitus kiristää otettaan Ylämaasta. Klaanien on järjestettävä salaperäinen tapaaminen, jotta asioihin saataisiin tolkkua. Agnes pakotetaan mukaan klaanitapaamiseen, ja matkanteko on hänelle todella raskasta hevosen selässä, veneessä ja köysitikkailla.

Ja vaikka luulisi, että perheessä iloitaan, kun Fingalin pikkusisar Ailsa synnyttää poikalapsen eli tavallaan jopa klaanille perillisen – Agnestahan pidetään mahona synnyttämään perijää linnaan – ei perheonni kukoista. Salaisuuksia ja kieroa peliä riittää vastasyntyneen Jamesin ympärillä.

Viitala kirjoittaa valloittavasti 1700-luvun alun Skotlannista. Kirja on osa isoa saagaa,mutta myös kansatiedettä ja kulttuurihistoriaa sitä haluaville.

Klaanin tulevaisuus oli jo ilmestymispäivä edeltävällä viikolla (?) toiseksi myydyin Suomalaisen Kirjakaupan kaunokirja, ja se on pysynyt 20 myydyimmän kirjan joukossa jo viisi viikkoa. Kaikkiaan Nummien kutsu -sarjaa on myyty lähes 40.000 kappaletta. Historiallisten romaanien ystävänä olisin kaivannut kirjan loppuun sanakirjaa, sillä tekstissä on yllättävän paljon gaelinkielisiä sanoja suomentamattomina. Samoin päähenkilöiden esittely kirjan alussa ei olisi pahitteeksi. Esimerkiksi Enni Mustosen uutuus, Pappilan piika, alkaa esittelemällä teoksen päähenkilöt ja loppuun on liitetty hyvä sanasto, josta selviävät pohjalaismurteissa käytetyt sanonnat ja synonyymit. Toivottavasti Viitala ottaisi oppia Mustosesta ihan meidän tavislukijoiden takia.

© Uusi Suomi