Maapallo kärvistelee saastuttavan fossiilisen energialähteen eli erityisesti öljyn ja maakaasun otteissa. Tämä on tullut selväksi Yhdysvaltojen aloitettua sodan Irania vastaan. Hormuzin salmen sulkeminen näkyy Suomessakin jokaisen bensa-aseman pumpuilla. Litrahinta on ollut yleisesti kahden euron kalliimmalla puolella. Se on paljon se.

Saastuttavista öljystä ja maakaasusta tulee kerta kaikkiaan päästä eroon, niin vaikeata kuin se voi ollakin. Sähkö on tulevaisuuden puhdasta energiaa, kun se tuotetaan ilman saastuttamista, kuten ydinenergiaa.

Ranska teki jo vuosikymmeniä sitten radikaalin päätöksen: maa rakentaa energiastrategiansa ydinvoiman varaan. Se oli onnistunut linjan valinta. Tänään Ranskalla on eri puolilla maata 57 toimivaa ydinvoimalaa. Ne tuottavat 70 % Ranskan tarvitsemasta sähköstä. Saastuttamatta ilmakehää.

Saksa sen sijaan sulki ydinvoimalansa ja jättäytyi fossiilisen energian varaan. Tänään Saksan liittokansleri on tunnustanut virheratkaisun. Saksa tähyilee uudelleen ydinenergian perään.

Suomessa oli innokas Saksan energiavalinnan lobbari, SDP:n ”näkijä” Paavo Lipponen, joka edusti tuhon tietä eli lobbasi Saksalle Neuvostoliitosta/Venäjältä fossiilista energiaa putkia pitkin Itämeren kautta. Voiko ihminen olla enempää väärässä?

Presidentti Urho Kekkosen länsimielistä viisautta oli kehittää suhteita Ranskaan erityisesti vaarallisella 1970-luvulla. Neuvottelupakettiin kuului erittäin tärkeitä elementtejä: ydinenergia-ala sekä kulttuuri- ja koulutusyhteistyö. Viimeksi mainittu asiakohta tarkoitti suomalaisille virkamiehille pääsyä Ranskan valtion hallintokorkeakouluun (kuuluisa ENA eli École nationale d’administration). Toinen erittäin tärkeä asiakohta oli puhtaan saastuttamattoman ydinenergian edistäminen läntisellä mallilla Suomessa, jossa Neuvostoliitto pyrki saamaan aikaan energiamonopolin. Ranskan kautta syntyi vielä kauan Suomen tarpeisiin merkittävän sähkön osuuden (n. 15%) tuottava ydinvoimala, jolla on nimi Olkiluoto III.

Kulttuuriyhteistyön sektorilla Ranska esitti kesällä 1970 Ahti Karjalaisen vallankumoushallituksen noustua valtaan uutta alaa edistävää sopimusta. Suomen valtuuskunta, sl. Soini Palasto ja UM:n virkamiesharjoittelija 1.1.1970 alkaen Jukka Seppinen, neuvotteli nopeasti heinäkuussa sopimustekstin Pariisissa. Sopimuksen allekirjoittivat 11.9.1970 Helsingissä ulkoministerit Maurice Schumann ja Väinö Leskinen. Suomi eli kovan kommunistisen paineen alla tuohon aikaan. Presidentti Kekkonen näytti todelliset sympatiansa. Ne olivat perustuslaillisia ja länsipainotteisia. Sopimus on edelleen voimassa.

Ranskassa oli vallassa ENA:n entinen oppilas (un énarque) presidentti Valéry Giscard d’Estaing. Hän rakensi Ranskan energiapohjaa ydinvoiman varaan. Ranskan presidentti vieraili kautta aikojen ensi kertaa Suomessa kesäkuun alussa 1980. Vierailulla on ollut pitkäkestoista myönteistä vaikutusta Suomessa, joskin myös vastustusta neuvostomielisten taholta. Siihen porukkaan kuului myös nuori Supon päällikkö Seppo Tiitinen. Hän oli Ahti Karjalaisen ja KGB-päällikön Viktor Vladimirovin valinta Supon päälliköksi vuonna 1978. Valinnan edellytys oli, että uusi Supon päällikkö ”ymmärtäisi Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyspolitiikan vaatimuksia”. Tiitinen ymmärsi. Hänen seuraajansa vuodesta 1990 Eero Kekomäki totesi sarkastisesti aloitettuaan muutoksen ajan Supossa: ” ”Emme voi elää kuin banaanivaltiossa”.

Ranskan poliittinen johto perustui laajasti ja pitkään enalaisten varaan. Nykyinen presidentti Emmanuel Macron on hänkin käynyt ENA:n.

© Uusi Suomi