Eurooppa ei ole ollut kriiseissä niin heikko kuin siitä on tapana puhua.  Pelkkien heikkouksien ja uhkien korostaminen ei lisää voimaa, vaan voiheikentää resilienssiä. Kannattaako strategisesti lähteä häviämään jo ennen kuin peli on edes alkanut?

Tällä vuosikymmenellä Eurooppa on kohdannut kolme merkittävää ulkoista shokkia: globaalin pandemian, täysimittaisen sodan Ukrainassa sekä poliittisesti arvaamattoman ja ajoittain suorastaan hölmösti käyttäytyvät Yhdysvallat. Mikään näistä ei ollut todellinen yllätys. Kaikki olivat olleet tulevaisuusskenaarioina esillä jo vuosikymmeniä niin ajatuspajojen raporteissa kuin populaarikulttuurissakin. Aikanaan arkistot tulevat osoittamaan, kuinka laajasti viranomaiset ja organisaatiot olivat sotapelanneet vastauksia juuri tällaisiin kriiseihin.

Oleellinen kysymys ei siis ole, yllättikö jokin, vaan onnistuiko Eurooppa vastaamaan näihin shokkeihin?

Pandemia oli koetinkivi eurooppalaisille instituutioille, talouksille ja yhteiskuntarauhalle. Vastauksissa oli puutteita ja........

© Uusi Suomi