Keskustelin tässä hiljattain erään kuusamolaislähtöisen kiinteistögurun kanssa, joita tunnen muuten hyvin useampiakin – mistäpä muusta kuin asunnoista, asumisesta ja kiinteistöistä yleensä. Ketkä kiinteistöihin ovat kiintyneet, he kiinteistöistä keskustelevat. Yksi polveilevan pohdinnan pikantti yksityiskohta oli Kuusamon asuntojen omistustarpeiden muutokset ja niiden vaikutus asuinpaikkojen ja asuntotyyppien kiertoon.

Asunnontäyttäjät lopussa

Esitin oman arvioni siitä, että Kuusamossa on alati vähenevän kokonaisväestön oloissa vähintäänkin jo niin sanotusti kierto päällä siten, että kulloinkin laitettaessa kunnallisessa kiinteistömyllypelissä miilu kiinni ja ukon lähtiessä pois, täyttyvät tyhjilleen jääneet asentopaikat ketjussa yksi toisensa perään. Tosin otaksuin tilanteen muuttuneen sellaiseksi, että sieltä alkupäästä muuttajat alkavat ehtyä.

Tarkoitan tällä sitä, että sivukyliltämme ei enää juuri ole täyttöä taajaman kaupunkiasunnoille lupeissa, kun sieltä on jo löysät otettu pois. Ja osa päättää maallisen vaelluksensa niille syntysijoilleen, ehtimättä lainkaan kirjautua maalikylän maisemiin. Tiedän sen, että hyvin monella sivukylien asukkaalla on valmiiksi hankittuna kaupunkiasunto, mitä hyödynnetään satunnaisesti tai eletään kesä- ja talviasunnon tuplavarmistuksella.

Pysäyttävää tässä raatailussa oli se, että tämä paikallistunteva kiinteistöammattilainen yksin kappalein luetteli oman lähtökylänsä vanhojen asuinpaikkojen omistajien nykyiset asumiskuviot, missä yhtä lukuun ottamatta kaikki kyläasumukset ovat jääneet vaille vakinaista asutusta. Kylän ainoa kokovuotinen asukas on sinne muualta muuttanut.

Muutos on vuosien mittaan edennyt siten, että osa taloista on jäänyt tyhjilleen kuoleman........

© Uusi Suomi