Venäjä, droonit ja harmaan alueen vaikuttaminen ovat yhdistelmä, jota Suomen on tarkasteltava vakavasti. Kyse ei ole yksittäisistä ilmatilaloukkauksista tai harhautuneista laitteista, vaan laajemmasta ilmiöstä, jossa teknologia, informaatio ja psykologinen vaikuttaminen kietoutuvat yhteen. Juuri tässä kokonaisuudessa piilee myös false flag -toiminnan mahdollisuus.

False flag -operaatio tarkoittaa lavastettua iskua, jossa tekijä pyrkii ohjaamaan syyllisyyden jonkun toisen tahon niskoille. Droonien aikakaudella tämä on aiempaa helpompaa. Droonin alkuperää voidaan hämärtää, ohjausketjuja peittää ja teknisiä tunnisteita manipuloida. Samalla informaatiovaikuttaminen mahdollistaa sen, että tapahtuman tulkinta voidaan pyrkiä ohjaamaan haluttuun suuntaan jo ennen kuin viranomaiset ovat ehtineet muodostaa varmistettua tilannekuvaa.

Venäjän toimintatapoja tarkasteltaessa tämä ei ole teoreettinen ajatus. Venäjä on toistuvasti osoittanut kykynsä yhdistää sotilaallisia, teknologisia ja informaatioympäristön keinoja toisiinsa. Tavoitteena ei ole pelkästään fyysinen vaikutus, vaan ennen kaikkea epävarmuuden luominen, päätöksenteon vaikeuttaminen ja yhteiskunnallisen luottamuksen horjuttaminen. Droonit tarjoavat tähän kustannustehokkaan ja varsin vaikeasti attribuoitavan välineen.

Suomen näkökulmasta keskeinen riski liittyy tilanteisiin, joissa tapahtuman ensimmäiset tulkinnat ohjautuvat harhaan. Turvallisuusympäristössä nopeus on ratkaisevaa. Ensimmäiset tunnit määrittävät julkista keskustelua, poliittista painetta ja jopa kansainvälisiä reaktioita. Jos drooniin liittyvä tapahtuma näyttäytyy alkuvaiheessa jonkun muun toimijan tekemänä, vaikutukset voivat olla merkittäviä, vaikka totuus myöhemmin tarkentuisikin.

On syytä tarkastella muutamia esimerkkiskenaarioita, jotka havainnollistavat ilmiötä.

Ensimmäisessä drooni aiheuttaa häiriön kriittisen infrastruktuurin läheisyydessä. Tekninen jälki ja nopeasti leviävä informaatio ohjaavat epäilyn väärään suuntaan. Tällöin syntyy paine reagoida tilanteeseen ennen kuin kokonaiskuva on selvä.

Toisessa skenaariossa useita droonihavaintoja ilmenee eri puolilla maata samanaikaisesti. Osa niistä voi olla aitoja, osa tarkoituksella lavastettuja. Tavoitteena on kuormittaa viranomaisia ja hämärtää tilannekuvaa.

Kolmannessa skenaariossa pieni, mutta symbolisesti merkittävä sabotaasi yhdistetään valmiiksi rakennettuun informaatiokampanjaan, joka leviää nopeasti sosiaalisessa mediassa ja ohjaa keskustelua pois faktoista.

On kuitenkin tärkeää suhteuttaa uhkakuvaa. False flag -operaatiot sisältävät myös tekijälleen merkittäviä riskejä. Kiinnijääminen tai virhearvio voi johtaa vakaviin poliittisiin ja kansainvälisiin seurauksiin. Siksi tällainen toiminta ei ole todennäköisin vaihtoehto, mutta se on riittävän mahdollinen, jotta siihen on varauduttava.

Suomen vahvuus on kokonaisturvallisuuden malli. Viranomaisten yhteistyö, teknologinen osaaminen ja yhteiskunnan korkea luottamus muodostavat vahvan perustan myös tällaisia monimutkaisia uhkia vastaan. Keskeistä on tilannekuvan muodostamisen nopeus ja kyky erottaa fyysinen tapahtuma siihen liittyvästä vaikuttamisesta. Samalla viestinnän merkitys korostuu. Kansalaisten on saatava oikea-aikaista ja luotettavaa tietoa, jotta epävarmuus ei pääse kasvamaan.

Droonit eivät ole vain tekninen ilmiö, vaan osa laajempaa turvallisuusympäristön muutosta. Siksi myös niihin liittyvät riskit on ymmärrettävä kokonaisuutena. Valppaus, analyysi ja ennakointi ovat tässä ajassa keskeisiä. Samalla on syytä muistaa, että Suomi ei ole passiivinen kohde, vaan aktiivinen toimija, jolla on kykyä tunnistaa, torjua ja kestää myös uuden ajan vaikuttamisen muotoja.

© Uusi Suomi