Trumpin tullipolitiikan uudet perustelutkin ovat potaskaa
Minun sukupolveni kauppapolitiikan virkamiehet (joihin itsekin kuuluin eritoten vuodet 1978-84 ja sitten 2002-2005) joutuivat väistämättä tekemisiin Yhdysvaltain vuoden 1974 kauppalain kanssa; sen, jonka presidentti Trump joukkoineen on nyt löytänyt perusteluksi 15 prosentin tullille kaikista maista tapahtuvaan tuontiin Yhdysvaltoihin. Tähän astihan hän oli esittänyt tulleilleen oikeudelliseksi perusteeksi vuonna 1977 säädetyn hätätilalain, minkä perustelun siis Yhdysvaltain korkein oikeus kumosi. Huomattava tosin on, että ei oikeus kumonnut tulleja hätätilan puuttumisen takia, vaan kongressin sivuuttamisen takia, vaikka totesikin, ettei Yhdysvallat ole kaikkien maiden kanssa sodassa.
Mitään sellaista hätätilaa, jota kyseisessä laissa tarkoitetaan, ei ole ollut, mutta enpä kyllä havaitse perusteita, jotka tuon vuoden 1974 kauppalainkaan mukaan tullit oikeuttaisivat. Asiaa harrastamattomille voi olla vaikea hahmottaa, mistä on oikeastaan kysymys, eikä siitä näköjään paljon välitetäkään. Trump on sikäli(kin) jo onnistunut ”normaaliuttamaan” toiminnan, joka on täysin vastoin sitä, mihin kansainvälisen kaupan säännöt velvoittavat. Nyt asetetut tullitkin epäilemättä joutuvat Yhdysvaltain oikeuslaitoksen, ja lopulta korkeimman oikeuden, syyniin, mutta ”jää nähtäväksi”, perustaako se aikanaan tulevan tuomionsa itse tullien perusteisiin vai esimerkiksi presidentin ja kongressin toimivaltasuhteisiin kuten nyt tapahtui. Jos pitäisi lyödä vetoa, veikkaisin jälkimmäistä.
Vuoden 1974 kauppalain kaikkein keskeisin sisältö ei itse asiassa ollut tuontisuojatoimien sääntely, vaan presidentille annettu valtuutus käydä kauppaneuvotteluja ja tehdä kauppapoliittisia sopimuksia siten, että ne on käsiteltävä kongressissa niin sanottua fast track -menettelyä käyttäen. Se tarkoittaa arkikielellä, että kongressin on tehtävä asiaa koskevat päätökset sorkkimatta sille tehdyn esityksen tai sopimuksen sisältöä ja myös ilman mahdollisuutta niin sanottuun filibusteriin eli päätöksenteon käytännössä rajattomaan viivyttämiseen.
Kauppalaissa on kuitenkin myös osioita........
