Donald Trumpin valtiovierailua Kiinassa oli etukäteen ennustettu sekä maailmanjärjestykselle käänteentekeväksi että Trumpin tärkeiksi kokemiin, näytösluontoisiin saavutuksiin keskittyväksi spektaakkeliksi. Spektaakkeliahan tällaisiin vierailuihin aina välttämättä sisältyy, mutta senkin vivahteiden ymmärtäminen vaatii paitsi asioiden myös kulttuurin tuntemusta. Ollessani itse Kiinassa kuulin kerran anekdootin Kiinaan asiaansa edistämään tulleesta liikemiehestä, joka ei saanut aikaan yhtään tapaamista tavoittelemiensa henkilöiden kanssa, mutta kun hän sitten turhautuneena lähti, kaikki olivat tulleet saattamaan häntä lentokentälle.

Trumpille ei tietysti käynyt kuten anekdootin liikemiehelle, ei ainakaan kirjaimellisesti, mutta eipä oikein näytä siltä, että Pekingissä olisi valettu maailmanjärjestykselle uutta sokkelia. Tai ehkä Trumpille esiteltiin jo valmista sokkelia. Hänethän vietiin Taivaan temppeliin, ja kuka kiinalaisessa filosofiassa/uskonnossa edustaakaan maan päällä Taivasta, korkeinta olentoa? Hänen poikansa, Kiinan keisari. Ehkä Trumpin mukaan lähteneet bisnesmiehet saivat tuliaisikseen diilejä, joita Trump voi esitellä kaikkien aikojen mahtavimpina saavutuksina, vaikka kovin kummoista näyttöä niistäkään ei ole silmiin sattunut.

Eräs seuraamani Kiina-asiantuntija jakoi Trumpin vierailun edellä Yhdysvaltojen ja Kiinan ”asialistan” toisaalta pitkän tähtäimen taloudellis-kaupallisiin ja geopoliittisiin, toisaalta päivänkohtaisiin teemoihin, sellaisiin kuin sota Iranissa ja erityisesti Hormuzinsalmi, tullisota ja Ukraina. Hän arveli, että ensin mainittuihin ei vierailuilla paljon puututtaisi, ja oikeassa ilmeisesti oli.

Kiina on vuosikymmenten ajan ja etenkin nykyisen johtajansa Xi Jinpingin valtakaudella rakentanut talouttaan ja varsinkin teollisuustuotantoaan Yhdysvaltain vertaiseksi pääsemiseksi ja sittemmin yhä selvemmin sen ohittamiseksi ja siitä riippumattomammaksi. Se onkin onnistunut: kolmannes maailman teollisuustuotannosta valmistetaan jo Kiinassa, eikä siinä kaikki. ”Teollisuustuotannon” taustalla on valtava määrä asioita alkaen teknologiasta, jota tarvitaan sen kilpailukyvyn ja uudistumisen aikaansaamiseen ja ylläpitämiseen, raaka-aineet, joista tuotteet valmistetaan, koko se pitkän ja monipolvinen valmistusketju, josta lopputuotteet putkahtavat esiin, työvoima, sen koulutus peruskoulutuksesta korkeimpaan tasoon, tutkimustoiminta, joka tarvitaan kehityksen eturintamassa pystymiseen, kun se on kerran saavutettu ja siirrytty ”imitaatiotaloudesta” ”innovaatiotalouteen”, kuten asiaa on sattuvasti luonnehdittu. Nyt ollaan tukevasti innovaatiotalouden puolella, vaikka krääsääkin yhä valtavasti tuotetaan ja maailmaa siihen hukutetaan. Suuria ongelmiakin on nousun seuraksi ilmaantunut, mutta ne saavat jäädä tässä kirjoituksessa syrjään, vaikka ne varsinkin vaihtotaseen ylijäämän kautta heijastuvat myös Kiinan ulkoiseen asemaan ja suhteisiin.

Kiinan historiasta löytyy ainakin kaksi esimerkkiä ylisuureksi paisuneen vaihtotaseen aiheuttamista ongelmista, ja vaikka ne ovat........

© Uusi Suomi