Onko työsi ymmärretty väärin?

Plastiikkakirurgi ja professori Virve Koljonen haluaa oikoa alaansa liittyviä uskomuksia.

Plastiikkakirurgi Virve Koljonen muistaa illanvieton, josta oli lähdössä ajoissa kotiin. Hän mainitsi, että hänellä on seuraavana päivänä päivystys.

Keskustelukumppanin naama kääntyi virneeseen ja häneltä pääsi hörähdys. ”Ai jos joku haluaa äkkiä silikonitissit?”

Reaktio ei ole ainutlaatuinen. Koljonen on hoitanut muun muassa palovamma- ja ampumavammapotilaita, katastrofin uhreja, syöpää sairastavia ja kroonisista haavoista kärsiviä. Useimmille hänen alastaan kuitenkin tulevat mieleen kauneusleik­kaukset.

”Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun melanoomaa sairastava potilas on tullut plastiikkakirurgille ennen leikkausta ja kertonut luulleensa, että hänet oli lähetetty väärälle klinikalle. Onneksi potilaat eivät jättäneet käyntiä väliin.”

Koljosen kollegoista moni on tottunut kertomaan epämääräisesti olevansa ”Husissa töissä”. Jos erehtyy väärässä tilanteessa mainitsemaan plastiikkakirurgian, saattaa saada tuomion päin naamaa: sehän on täysin turha ala.

Plastiikka-sana viittaa muovaamiseen. Synnynnäisiä, tapaturman tai sairauden aiheuttamia kudospuutoksia korjataan kudoskielekkeillä ja muovausleikkausten avulla.

Kehon osaa voidaan korjata siirtämällä ihoa, rasvakudosta tai lihasta toisesta osasta kehoa. Kudoskieleke voidaan kääntää tai liu’uttaa läheisestä paikasta tai irrottaa kauem­paa, jolloin verisuonet yhdistetään ommellen vastaanottajakohdan verisuoniin. Näin kielekkeen kudokset säilyvät elossa, siihen alkaa muodostua uusia verisuonia ja uudisverenkierto.

Koljonen työskentelee Husin Puistosairaalassa ja plastiikkakirurgian professorina Helsingin yliopistossa. Kirurgin työssään hän tekee usein leikkauksia potilaille, jotka ovat laihtuneet merkittävästi. Jos paino on pudonnut 80 tai 100 kiloa, iho voi jäädä roikkumaan, mikä aiheuttaa tulehduksia ja muita terveyshaittoja.

Merkittävästi laihtuneille tehdään vatsan muokkausta eli abdominoplastiaa, joskus myös koko alavartalon, rintakehän, olkavarsien tai reisien korjauksia.

”Tämä on pitkälti samaa, mitä tehdään yksityisellä puolella, mutta eri syistä. Julkisessa terveydenhuollossa jaamme samaa kuppikakkua yhteiskunnassa, joten julkisella puolella on tietyt kriteerit sille, kuka leikataan.”

Kuka muistaa käsitteen ”estetiikkaa lähenevä plastiikkakirurgia”?

Se nousi keväällä 2024 puheenaiheeksi. Hallitus kaavaili kehysriihessä leikkauksia erikoissairaanhoidon palveluvalikoimaan, ja tämä oli mainittu esimerkkinä.

”Sehän lähti ihan laukalle. Huolimattomasti muotoiltua lausetta tulkittiin niin, että näitä kaikkia plastiikkakirurgisia leikkauksia ei saisi enää tehdä julkisessa ter­veydenhuollossa.”

Ihmiset huolestuivat, kirjoittivat mielipidekirjoituksia, ottivat yhteyttä ja puhuivat vastaanotolla. Moni pelkäsi, saako laihtumisen jälkeistä leikkausta enää tai korjataanko rintaa syöpäleikkauksen jälkeen.

Koljonen kommentoi mediassa, että ”estetiikkaa lähenevää plastiikkakirurgiaa” ei ole olemassakaan. Oikea termi on esteettinen plastiikkakirurgia. Julkisella puolella kaikki perustuu sairauden hoitoon. Sosiaali- ja terveysministeriössäkin havaittiin, että tällaista rajausta on mahdotonta tehdä.

Koljonen epäilee, että tässä oli tarkoitus kalastella jonkin tietyn kansanjoukon ääniä.

”Olisi pitänyt ensin tutkia ja sitten vasta lähteä huutamaan. Harmittaa ihmisten puolesta. Huolimaton lausahdus aiheutti paljon pahaa mieltä.”

Se tuntui maailmanlopulta.

Näin Koljonen muistaa hetken, kun hän ei saanut toivomaansa erikoistumispaikkaa sydänkirurgialla. Erikoistumiskoulutukseen kuului kierto eri kirurgian aloilla, mitä Koljonen teki Porissa ja Vaasassa.

Kun Vaasaan Helsingistä leikkaamaan tullut Erkki Tukiainen sitten ehdotti Koljoselle plastiikkakirurgiaan erikoistumista, Koljonen ei aluksi innostunut.

”Hän sanoi, että saattaisit tykätä. Ajattelin että no joo, katsotaan, en varmaan tykkää. Mutta kun näin Helsingissä, mitä siellä tehtiin, olin että vau, tämä on minun alani.”

11. syyskuuta 2001 maailma seurasi uutisista henkeään pidättäen Yhdysvaltain historian tuhoisimpia terrori-iskuja, lentokoneiden törmäystä WTC-torneihin. Koljoselle päivä on jäänyt lähtemättömästi mieleen muusta syystä: hän oli ensi kertaa avustamassa lapsen kallon muovausleik­kauksessa.

”Jos kallon saumat ovat luutuneet ennenaikaisesti, se tekee kallon muodon erikoiseksi ja vaikuttaa aivojen kasvuun. Leik­kauk­sessa poistetaan luutunut sauma ja kallo muovaillaan uudelleen.”

Kokemus oli erikoistuvalle lääkärille merkittävä: mitä kaikkea meidän onkaan mahdollista tehdä.

Koljonen vietti varhaislapsuutensa Pohjois-Savon Karttulassa, jossa perheen koti oli kunnanlääkäri-isän vastaanoton yhteydessä, vain ovi välissä.

Terveydenhuoltoalan ammattilaisten lapsi kiinnostui ensin historiasta ja arkeolo­giasta, mutta valitsi kuitenkin lääketieteen.

Koljonen oli kesätöissä Kuopiossa Niuvanniemen ja Julkulan mielisairaaloissa ”vipparina”, kuten kouluttamattomia sijaisia kutsuttiin. Hän pelasi korttia potilaiden kanssa, vei näitä vaateostoksille ja päiväretkille.

”Työ opetti, miten tärkeää terveydenhuollossa on se, että pystyy luontevasti olemaan ja keskustelemaan erilaisten ihmisten kanssa.”

Myös opiskeluajan keikkatöissä apuhoitajan sijaisena oppi arvostamaan kaikkea työtä ja kaikkia terveydenhuollon ammattilaisia.

Sairaaloissa työ on usein liukuhihnamaista, mutta viikonloppupäivystyksissä voi olla lääketieteellisten asioiden jälkeen aikaa myös kohtaamisille. Koljonen kysyy potilaalta, haluaako tämä jutella, ja jos haluaa, hän hakee tuolin ja sitten jutellaan.

”Ne voivat olla vaikeita asioita, joiden takia ihminen joutuu plastiikkakirurgille. Yritän aina muistaa, että vaikka itse olen tehnyt tämän homman tsiljardi kertaa, potilaalle se on ainutkertaista.”

Syntymäpaikka Karttula

Työ plastiikkakirurgi, professori

Koulutus plastiikkakirurgian erikoislääkäri

Harrastukset lukeminen, ruokareseptien keksiminen, matkustus, museot, Plastiikkaope-videoiden teko

Siellä missä tapahtuu tuhoa, tarvitaan plastiikkakirurgeja.

Historiassa sodat ovat vieneet plastiikkakirurgiaa harppauksin eteenpäin, kuten kirurgiaa muutenkin.

Ensimmäistä maailmansotaa käytiin juoksuhaudoista, jotka suojasivat vartaloa mutta jättivät pään ja kasvot alttiiksi luodeille, räjähdyksille ja sirpaleille. Euroopassa oli yhtäkkiä kymmeniätuhansia nuoria miehiä, joilta puuttui nenä, silmiä, poskia tai leukaa. Korjaava ja ennallistava plastiikkakirurgia syntyi käytännössä tämän hädän ja tuskan lievittämiseksi.

Toisen maailmansodan aikana tuhoa kylvettiin usein lentokoneista, ja tuolloin eteni erityisesti palovammojen hoito.

Koljonen kohtasi suuronnettomuuden jäljet vastavalmistuneena erikoistuvana lääkärinä, kun Vantaan Myyrmannissa räjähti kotitekoinen pommi vuonna 2002. Iskussa kuoli seitsemän ihmistä ja ainakin yli 160 loukkaantui. Osa tarvitsi plastiikkakirurgiaa.

”Kun sellaisen kärsimyksen on nähnyt, sitä ei halua nähdä enää. Ihmiset olivat menneet perjantaina perheen kanssa ostoksille ja ilman mitään varoitusta elämä muuttui täysin.”

Plastiikkakirurgit tulivat apuun myös tapaninpäivän 2004 tsunamin jälkeen. Hyökyaalto oli paiskonut ihmisiä, ja hengissä säilyneillä oli vammoja ja tulehtuneita haavoja.

Katastrofin järkyttävyys tuli eteen, kun Helsinki-Vantaan lentokentälle laskeutui koneellinen evakuoituja, kaikki loukkaantuneita tai vammautuneita, monet suuren osan perheestään menettäneitä, ilmeettömiä lapsia ilman tuttuja aikuisia.

”Mieleen jäivät myös perheet, joissa jonkun oli vesi vienyt ja häntä oli etsitty monta päivää ja sitten löydetty. Yritämme yleensä tutkia potilaat rauhassa, mutta näiden perheiden piti nähdä toisensa koko ajan. He eivät halunneet kadottaa läheistään enää.”

Erikoistumisen jälkeen Koljonen perehtyi palovammapotilaiden hoitoon ja teki palovammakirurgiaa yhdeksän vuotta. Se oli raskasta mutta ammatillisesti mielekästä: kirurgiaan yhdistyy tehohoitoa, ravitsemuksen ja kuntoutuksen ymmärtämistä.

Hoitosuhteet olivat pitkiä, ihmiset tulivat tutuiksi. Samalla joutui kohtaamaan tosi­asiat: kaikkia ei nykyisillä keinoilla voida pelastaa.

Kahdeskymmenes nenäleikkaus meni pieleen – katso kuvat ennen ja jälkeen!

Tällaisia klikkiotsikoita Koljonen ei haluaisi nähdä. Julkkisten operaatioista kerrotaan ”viihdeuutisina”, vaikka kyse olisi epäonnistuneista leikkauksista tai kehonkuvahäiriöistä.

”Ei se voi olla viihdettä, se on tirkistelyä.”

Esteettiseen kirurgiaan liittyy paljon moralisointia, Koljosen mukaan turhaan. Jos joku haluaa parantaa ulkonäköään, hänellä on oikeus omiin valintoihinsa.

”Hirveän moni kommentoi somessa, että minä en menisi tuohon ja tuohon leikkaukseen. Ei sinun tarvitsekaan mennä!”

Paheksunnan sijaan tarvittaisiin lisää asial­lista tietoa. Koljonen on puhunut täyteainepistoshoitojen riskeistä. Tällä hetkellä niitä saa tehdä kuka tahansa.

”On ollut rohkeita ihmisiä, lähinnä naisia, jotka ovat julkisuudessa kertoneet siitä, jos kaikki ei mennyt niin kuin olisi pitänyt. Ylen MOT-ohjelmassa oli nimellään yksi ihminen, jolle oli tullut pahat kuoliot molempiin poskiin, ja ne jouduttiin poistamaan.”

Viime aikoina on puhuttu kosmeettisesta turismista, jossa ihmiset lähtevät leikkauksiin ulkomaille ja käsitykset riskeistä ovat usein vajavaiset. Plastiikkakirurgien kuuluu aina kertoa myös riskeistä ja tarvittaessa sanoa, että tämä leikkaus ei ole sinulle hyvä.

Kauneusturismissa kuitenkin mainonta on aggressiivista ja hintakilpailu kovaa. Yleensä asiakas saa sen, mistä haluaa maksaa, myös vastoin omaa etuaan.

Muutama vuosi sitten Koljonen havahtui siihen, että hän taitaa olla someinfluensseri.

Vuonna 2020 hän alkoi tehdä Plastiikkaope-nimellä Instagramiin videoita. Sellaisia kuin ”amputaatiotyngän sidonta” tai ”tavallisimpia pikku virheitä ompelussa”. Hän ei näytä oikeita potilaita vaan hyödyntää opetuskäyttöön tarkoitettuja anatomisia malleja.

”Näissä videoissa ei vuoda verta, joten voi keskittyä siihen, miten asia tehdään oikein.”

Toissa vuonna Helsingin yliopisto myönsi Koljoselle J. V. Snellman -tiedonjulkistamispalkinnon aktiivisesta viestinnästä ja alansa yleistajuistamisesta.

Tammen aloitteesta hän kirjoitti kirjan Totuuksia plastiikkakirurgiasta (2025), jossa hän kertoo värikkään tarinan plastiikkakirurgian merkityksestä yhteiskunnille ja yksilöille.

Mukana on anekdootteja kuuluisista leikkauksista ja henkilöistä. 1800-luvun alun Preussissa eli jopa niin tunnettu plastiikkakirurgi, että hänestä tehtiin lastenlaulu: Kukapa ei tunne tohtori Dieffenbachia / Tuota lääkäreiden lääkäriä / Hän leikkaa pois käsiä ja jalkoja / Ja tekee uusia neniä ja korvia.

Yhdessä kirjan kuvassa on herttainen ekaluokkalainen Virve Koljonen, jonka korvalehdet ulkonevat voimakkaasti. Hörökorvat on sittemmin korjattu, mutta Koljonen katsoo lapsuuskuvaansa lämmöllä.

Hän näyttää mielestään ihan Taru sormusten herrasta -tarinan haltialta. 

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu sisään tästä.

Monika Fagerholmin mielestä kenelläkään ei näinä aikoina ole varaa olla epäpoliittinen. hän Kenelläkään ei näinä aikoina ole varaa olla epäpoliittinen, sanoo kirjailija Monika Fagerholm 8 MIN

Kenelläkään ei näinä aikoina ole varaa olla epäpoliittinen, sanoo kirjailija Monika Fagerholm

Perinteisten konservatiivien pitää oppia taistelemaan populistien kanssa oikeiston johtajuudesta. essee Onnistuvatko perinteiset konservatiivit vastaamaan populismin haasteeseen? 13 MIN

Onnistuvatko perinteiset konservatiivit vastaamaan populismin haasteeseen?

Suomalaisten kielitaidon kaventuminen on koulutuspoliittisten päätösten seuraus. kieltenopetus Harvinainen prosentti suomalaisista koululaisista: saksa ensimmäisenä vieraana kielenä 11 MIN

Harvinainen prosentti suomalaisista koululaisista: saksa ensimmäisenä vieraana kielenä

SAK:n puheenjohtaja kertoo, mitä työntekijät haluavat seuraavalta hallitukselta. työmarkkinat SAK:n tavoitteet muistuttavat improvisaatio­teatteria – Jarkko Eloranta kertoo, mitä työntekijät haluavat seuraavalta hallitukselta 11 MIN

SAK:n tavoitteet muistuttavat improvisaatio­teatteria – Jarkko Eloranta kertoo, mitä työntekijät haluavat seuraavalta hallitukselta

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_2");}

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_3");}

if('undefined'!==typeof dfp){dfp.displayAdslot("dfp__native-card-1_4");}

© Suomen Kuvalehti