Kesäkuussa 2025 Kerkonjoen koululla juhlittiin viimeistä kertaa. Juuri Rautalammin kaltaisista paikoista lakkautetaan eniten kouluja. Muutos on historiallisesti täysin poikkeuksellinen, mutta se on vasta alkusoittoa.

Juhlan päätteeksi jotkut kyläläisistä kävivät laskemassa lipun puolitankoon. Osa piti sitä mauttomana, toiset ymmärsivät.

Kesäkuinen lauan­tai oli aurinkoinen. Punai­set ja vaa­leanpunaiset tulppaanit olivat auenneet. Pihassa oli pitkiä pöytiä, joiden ääressä ruokailtiin ja nautittiin kakkukahvit.

Röntysen Kauko, tuttavallisemmin Kake, piti liikuntasalissa puheen. Puolapuihin oli ripustettu vanhoja opetustauluja. Kake muisteli omia kouluaikojaan 1950-luvun lopulta. Ei meillä ollut näin hienoa, hän sanoi. Ulkovessat ja sellaista.

Pieni sali oli tupaten täynnä. Satakunta kyläläistä oli kokoontunut jättämään jäähyväisiä kyläkoululle. Vieraista monilla oli jo ikää, kuten vuonna 1938 valmistuneella koulullakin.

Nyt, kesällä 2025, Kerkonjoen koululla juhlittiin viimeistä kertaa. Ilmassa oli hautajaisten tuntua.

Talonmies Rytkönen sulki oven viimeisenä.

Kaikki kyläläiset eivät halunneet osallistua juhlaan. Tuntui liian katkeralta.

Rautalammin kunta oli lakkauttanut viimeisen kyläkoulunsa.

Se oli Kerkonkosken kylälle kova isku.

Auton ikkunasta ehtii huomata, miten kaunis koski on.

Sitten onkin jo ajanut kylän ohi. On taas ”keskellä ei mittään”. Se on Kerkonkosken kylän slogan. Alue kuuluu Rautalammin kuntaan, matkaa kirkonkylälle on parikymmentä kilometriä. Pohjois-Savon järviseudulla on vihreää mutta vielä kevään koleutta.

Kerkonkosken kylä on rykelmä kosken ympärille rakennettuja taloja. Kauppa vielä on. Nykyinen kauppias Juha-Ville Hämäläinen osti sen vuosi sitten. Kännissä, hän sanoo. Muita ostajia ei ilmoittautunut, ja kyläkauppa piti pelastaa. Hämäläinen otti pari kaljaa alle ja teki tarjouksen.

”Kuka hullu nyt selvin päin kyläkaupan ostaa.”

Kesäisin kauppa käy ihan hyvin, kun kylä täyttyy mökkiläisistä. Talvet ovat kitkuttelua. Mutta ei kylä voi olla ilman kauppaa, Hämäläinen ajatteli. Se on paikallisten eläkeläisten olohuone.

Kun he olivat nuoria, kylällä oli muutakin: kolme kauppaa, posti, baari ja molemmat pankit.

Lapsia kulki kylällä aivan viime vuosiin saakka. Kaupan pihasta näkyy Seurala, kylätalo. Sen pihalla on jalkapallokenttä ja jääkaukalokin.

Kyläläiset järjestivät pitkään harrastustoimintaa lapsille. Viime keväänäkin Seuralan kentällä yritettiin järjestää yleisurheilukisat.

Lapsia ei kuitenkaan tullut montaa. Tänä keväänä kisoja ei enää järjestetty.

Vielä vuosi sitten Juho Pahajoki oli Kerkonjoen koulun rehtori.

Nyt hän ei ole käynyt koululla lähes vuoteen, viimeksi jäähyväisjuhlassa.

Funkkistalo seisoo tyhjän pihan keskellä. Kiviseinän väri muistuttaa vaaleaa aprikoosia. Sinne tänne asetellut pyöreät ikkunat ja kapeat suorakulmion muotoiset ikkunat sisäänkäynnin nurkalla tekevät talosta persoonallisen.

Koulun katolle on juuttunut sininen pallo. Hiekkakentän viereisessä metsässä näkyy vielä maja.

Pahajoen mieleen tulevat ensimmäisenä kevättalven aamut, auringonnousut koululla. On tämäkin vuodenaika tunteikas. Lehdet puhkeavat, vähän jo kukkii, kevätjuhlat lähestyvät.

Toukokuun aurinko paistaa kauniisti liikuntasaliin. Pahajoki on täällä kuin kotonaan.

Koulussa kaikki näyttää uudelta, kuin vastamaalatulta. Presidenttien kuvat ovat rivissä valkoisen lokerikon päällä. Ikkunoissa roikkuvat siistit Marimekon verhot.

Kun Pahajoki aloitti koululla englanninopettajana vuonna 2014, oppilasmäärä oli vastikään pudonnut alle viidenkymmenen. Se on täysin elinkelpoisen kyläkoulun koko, hän ajattelee edelleen.

Rautalampi halusi panostaa kouluihin. Lukio ja kirkonkylän koulu oli remontoitu, joten miksei kyläkoulukin. Se oli odottanut remonttia vuosikausia, ja työ aloitettiin vuonna 2017.

Ennusteet oppilasmääristä eivät näyttäneet liian synkiltä. Tai sitten tilastoja haluttiin lukea optimistisesti. Vuonna 2011 vauvoja oli syntynyt poikkeuksellisen vähän edellisvuosiin verrattuna. Sen jälkeen oli taas hiukan parempia vuosia. Kuviteltiinko, että yksittäinen huono vuosi oli ollut poikkeus?

Remontista tuli varsin perusteellinen. Matkan varrella tuli myös hiukan lisäkustannuksia, kun välipohjista löytyi eloperäistä materiaalia. Sisäilman turvaamiseksi se poistettiin.

Kunta käytti kyläkoulun remonttiin 2,5 miljoonaa euroa.

Kun oppilaat vuonna 2018 palasivat evakkovuoden jälkeen takaisin Kerkolle, heitä olikin yhtäkkiä vähemmän. Kylältä oli........

© Suomen Kuvalehti