Suomalainen kansanmurha

Virallinen Suomi tuntuu yhä ohittavan inkerinsuomalaisten kohtalon Neuvostoliitossa. Unohtaminen ei ole viatonta vaan osa vainoa.

Toimittaja Unto Hämäläinen vetosi vuonna 2019 valtiojohtoon, jotta vihdoin selvitettäisiin, mitä suomalaisille tapahtui maailmansotien välissä Neuvostoliitossa.

Lukuisia Suomen historian yleisteoksia läpi käynyt Hämäläinen oli havainnut, että Stalinin vainojen kohteiksi joutuneet suomalaiset loistivat niissä poissaolollaan.

Hämäläisen aloite johti aihetta koskevaan tutkimushankkeeseen Kansallisarkistossa. Viime vuoden lopulla päättynyt hanke oli kuitenkin aihepiiriltään hyvin rajattu. Neuvostoterrorin suurin suomalaisuhriryhmä, inkerinsuomalaiset, suljettiin pääosin sen ulkopuolelle.

Aihepiirin marginalisointi nousi esille, kun Hämäläinen kommentoi Helsingin Sanomissa (28.2.) tuoreinta Suomen yleishistorian esitystä, Pekka Valtosen kirjaa Sotien välinen Suomi – repivistä riidoista kansakunnan rakentamiseen (Gaudeamus). Inkerinsuomalaiset sivuutettiin yhdellä lauseella monisatasivuisessa teoksessa.

Huomioista kiivastunut Valtonen ilmoitti saman lehden mielipideosastolla, ettei kirjassa ole virheitä ja että peräti kolme asiantuntijaa oli tarkastanut sen vailla vastaavia moitteita. Valtosen mukaan mikään ei hänen teoksessaan ollut ”mennyt pieleen”.

Neuvostoterrorin kohteeksi joutunut suomalaisjoukko ei ollut vähäinen: heitä oli toistasataatuhatta. Suomalaisten kohtalo itänaapurissa poikkesi esimerkiksi virolaisiin suunnatuista........

© Suomen Kuvalehti