Tutkijat ovat paisutelleet 1970-luvun taistolaisuuden merkitystä, kirjoittaa Tapio Bergholm.

Teksti on julkaistu ensi kertaa Kanavassa 2/2026.

1970-luvun taistolaisia tutkineet ja muistelleet ovat tehneet kärpäsestä härkäsen.Taistolaisuus palaa lehtien palstoille, tutkimuksiin, muistelmiin, elämäkertoihin, näytelmiin ja dokumentteihin yhä uudelleen. Marxismi-leninismin nuortaistolaisille tarjoama aatteellinen itsevarmuus ja järjestöllinen röyhkeys loivat 1970-luvun alkupuolella monien aikalaisten tajuntaan harhan, joka elää sitkeästi.Taistolaiset eli Suomen Kommunistisen Puolueen (Skp) vähemmistöryhmä sai parhaimmillaankin eduskuntavaaleissa alle viiden prosentin ääniosuuden. SAK:n ammattiliitoista vain heikko Kumi- ja Nahkatyöväen Liitto oli 1970-luvulla taistolaisten johtama. Vähemmistökommunistit kykenivät järjestämään vain vastalauselakkoja ja esittämään vastalauseita, kun työmarkkinajärjestöt tekivät tulopoliittisia kokonaisratkaisuja ja työehtosopimuksia.Professori Jukka Korpelan tutkimuksen Prince, Saint and Apostle (2001) alaotsikko Prince Vladimir Svjatoslavič of Kiev, his Posthumous Life, and Religious Legitimization of the Russian Great Power paljastaa, kenestä ja mistä on kysymys. Korpela paneutuu siihen, kuinka aikojen saatossa moskovalaiset kronikoitsijat täydensivät kertomusta Kiovan ruhtinas Vladimirin elämästä ja teoista laajenevan valtion tarpeisiin sopivaksi. Näin hän haastaa Venäjän laajentumispyrkimyksiä yhä legitimoivan Vladimir-kertomuksen.Korpelan kirja on tullut usein mieleen, kun olen seurannut taistolaisuuden menneisyyskuvan muotoutumista. Kuinka kärpäsestä on voinut kehittyä härkänen?En ole ensimmäinen äimistelijä. Matti Klinge totesi eräässä artikkelissaan, että 1970-luvun puolivälissä ”Suomessa oli lukumääräisesti vähän mutta sitäkin kovaäänisempää ja vaativampaa ’stalinistista nuorisoa’, joka pyrki kommunistiseen vallankumoukseen Neuvostoliiton tuella”. Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton (SDNL) keskushallituksessa taistolaista vähemmistöä edustanut Heikki Mäki-Kulmala puolestaan letkautti kirjassaan Taistolaisuuden harmaa kirja (2004), kuinka taistolaiset olivat ”maailman suurin kääpiö”.

Vähemmistökommunistien hallitsema Sosialistinen Opiskelijaliitto kopioi tekstiä suoraan Nkp:n teeseistä.

Vähemmistökommunistien hallitsema Sosialistinen Opiskelijaliitto kopioi tekstiä suoraan Nkp:n teeseistä.

Taistolaisuus syntyi, kun Skp:n puoluekokous vaihtoi vuonna 1966 johtoa. Puolueen puheenjohtajaksi tuli Rakennusliiton puheenjohtaja Aarne Saarinen. Uusi johto tuomitsi selvin sanoin Neuvostoliiton johtaman Varsovan liiton toteuttaman Tšekkoslovakian miehityksen elokuussa 1968. Skp:n enemmistö ajoi ammattiyhdistysliikkeen eheytystä yhdessä Sdp:n kanssa. Sosiaalidemokraatit ja kommunistit hyväksyivät yhdessä SAK:ssa ensimmäisen tulopoliittisen ratkaisun. Vähemmistö aloitteli rinnakkaistoimintaa vuoden 1967 lopulla. Se otti maalitauluksi tulopolitiikan ja antoi tukensa Tšekkoslovakian miehitykselle pian puolueen virallisen kannanoton jälkeen. Se oli vastoin Leninin opin mukaista demokraattista sentralismia eli ehdotonta kuuliaisuutta puoluepäätöksille.Trotskilainen Pekka Haapakoski nimesi Skp:n vähemmistön brežneviläisyydeksi artikkelissa, joka ilmestyi New Left Review -aikakauslehdessä kesällä 1974. Tämä arvio oli enemmän analyyttinen kuin vain ilkeä. Skp:n vähemmistö – niin vanhat stalinistit, kulttuurikommunistit, koululais- ja opiskelijamilitantit kuin marxilais-leniniläiset tutkijat – hyväksyi 1970-luvulla Neuvostoliiton kommunistisen puolueen (Nkp) pääsihteerin Leonid Brežnevin sisä- ja ulkopolitiikan.Vähemmistökommunistien hallitsema Sosialistinen Opiskelijaliitto (SOL) kopioi käsitteitä ja tekstiä suoraan Nkp:n keskuskomitean Leninin satavuotissyntymäpäiväksi hyväksymistä teeseistä. Nkp julisti 1970: ”Puolueen taistelureservinä ja apulaisena on Neuvostoliiton leniniläinen kommunistinen nuorisoliitto.” SOL vakuutti: ”Liitto toimii Skp:n apulaisena ja reservinä kiinteässä yhteydessä kansainväliseen kommunistiseen liikkeeseen.”SOL:sta omille teilleen lähteneiden........

© Suomen Kuvalehti