Kuinka suuri on tahdon voima

Voiko syöpää vastaan taistella? Ranskalais­tutkimuksen mukaan myönteisestä ajattelusta saattaa olla apua.

Antti Törmänen käy toista taisteluaan syöpää vastaan.

Palsanmäet taistelevat syöpää vastaan yhdessä.

2-vuotias Oiva taistelee harvinaisen aggressiivista syöpää vastaan.

Tällaiset lehtiotsikot kiinnostavat ihmisiä. Monia taistelupuhe kuitenkin häiritsee, jopa loukkaa. Myös niitä, jotka itse ovat sairastaneet syövän ja selvinneet hengissä.

”Syöpäpotilas ei taistele syöpää vastaan. Ne, jotka paranevat, eivät voita taistelua, eikä syöpään menehtyminen ole seurausta siitä, ettei olisi taistellut tarpeeksi”, kirjoittavat sosiologit Mari Toivanen ja Sirpa Wrede pamfletissaan Syöpäkapina.

Professori Hanna Meretoja ja tutkija, muusikko Astrid Joutseno (Swan) korostavat Helsingin Sanomien kirjoituksessaan, että sankaritarinoiden sijaan julkisuudessa tarvitaan tarinoita, jotka auttavat kohtaamaan hankalan todellisuuden, surun ja voimattomuuden tunteen.

”Ei ole taisteluvalmiudestamme kiinni, miten meidän käy.”

Vai voisiko omalla asennoitumisella sittenkin vaikuttaa kohtaloonsa?

Syyskuussa 1930 Notre Damen Pohjois-Amerikan sisarkunnan abbedissa antoi nunnaksi vihittäville nuorille naisille tehtävän. Yhdelle paperiliuskalle piti kirjoittaa omaelämäkerta.

Tekstit löytyivät kuusi vuosikymmentä myöhemmin, kun Kentuckyn yliopisto käynnisti ikääntymistutkimuksen, joka selvitti Alzheimerin tautiin ja kuolleisuuteen vaikuttavia syitä. 180 nunnaa luovutti silloin kirjoituksensa tutkimuskäyttöön.

Tutkijat jakoivat nunnat neljään ryhmään sen perusteella, kuinka paljon teksteissä esiintyi myönteisiä lauseita – tietämättä mitään heidän terveydestään. Hyvin myönteiseksi luokiteltiin muun muassa tällainen ajatus:

Jumala aloitti elämäni hyvin antamalla minulle mittaamattoman arvokkaan armon.

Nunnia seurattiin yhdeksän vuotta, jonka aikana 76 heistä kuoli. Kun menehtyneiden kirjoituksia ja heidän elinikäänsä peilattiin toisiinsa, ilmeni, että vähiten myönteiset olivat kuolleet keskimäärin 86,6 vuoden iässä, mutta myönteisimmät vasta 93,5-vuotiaina.

Nunnatutkimus on yksi positiivisen psykologian tutkimussuuntauksen klassikoista. Sen tuloksen merkitystä vahvistaa se, että tutkitut olivat niin samankaltaisia. Lapsettomia naisia, joiden koulutus, elämäntavat ja terveydenhuolto eivät juuri poikenneet toisistaan.

Mutta ei tutkimus aukoton ole.

Kuinka paljon parikymppisenä kirjoitettu lyhyt teksti lopulta kertoo ihmisestä? Entä näkivätkö jotkut nunnista elämänsä myönteisessä valossa siksi, että he olivat poikkeuksellisen vahvoja ja terveitä – ja elivätkö he samasta syystä kauemmin kuin muut?

Pienehkö otos ei taida kertoa lopullista totuutta siitä, miten henkinen hyvinvointi vaikuttaa ihmisen terveyteen ja elinaikaan.

Tarvitaan suuri otos. Sellaisen tarjoaa­ Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n Finriski-aineisto, johon on kerätty tietoja suomalaisten terveydestä ja elintavoista vuodesta 1972 saakka. Aikasarja on yksi väes­tötutkimuksen pisimmistä maailmassa.

Finriski on poikinut yli tuhat tieteellistä julkaisua, muun muassa BMJ Openissa vuonna 2020 julkaistun artikkelin eliniän pituuteen vaikuttavista tekijöistä.

Tutkimuksen kohteena oli yli 38 000 suomalaista. Heidän vastauksiaan terveyskyselyissä seurattiin vuodesta 1987 vuoteen 2007 ja kuolleisuutta vuoteen 2014 asti.

Tutkittaville esitettiin toistasataa kysymystä. Ne koskivat terveydentilaa, liikuntaa, ruokavaliota, tupakointia, alkoholinkäyttöä, unta, painoa, tapaturmia, tyytyväisyyttä elämään ja terveyspalvelujen käyttöä. Myös koulutus, tulot ja vanhempien sairaudet huomioitiin.

Kiinnostava yksityiskohta löytyy tutkimuksen liitteestä: saavutuksiinsa hyvin tyytyväisten elinikä oli noin kaksi vuotta pidempi kuin tyytymättömien mutta muilta ominaisuuksiltaan samanlaisten henkilöiden.

Henkisen hyvinvoinnin vaikutus elämän pituuteen voi olla suurempikin, sanoo artikkelin pääkirjoittaja, THL:n tutkimuspäällikkö Tommi Härkänen. Tyytyväinen ihminen voi arvioida kyselyssä terveydentilaansa aiheettoman suopeasti, jolloin itse tyytyväisyyden yhteys elinaikaan ei näy koko painollaan.

Toisaalta tutkimustuloksesta ei Härkäsen mukaan voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että tyytymätön voisi pidentää elinaikaansa vain ryhtymällä hyvin tyytyväiseksi.

Ajattelun kääntäminen ei ole mutkatonta, minkä lisäksi pitkään jatkunut tyytymättömyys ja siihen liittyneet huonot elintavat ovat voineet vaurioittaa elimistöä pysyvästi.

Jos myönteisyys pidentää ikää, voisiko se myös parantaa syöpään sairastuneen mahdollisuuksia pysyä hengissä?

Ainakin kielteiset tunteet näyttäisivät heikentävän syöpäpotilaan ennustetta.

Depressiosta ja ahdistuneisuudesta kärsineillä potilailla oli noin viidenneksen suurempi riski kuolla syöpään tai johonkin muuhun syyhyn, ilmenee vuonna 2020 julkaistusta meta-analyysistä. Sen tehneet kiinalaistutkijat olivat käyneet läpi 51 tutkimusta eri puolilta maailmaa.

Analyysin tekijät muistuttivat, että tutkimukset poikkesivat huomattavasti toisistaan, ja kehottivat suhtautumaan tulokseensa varovaisuudella. Toisaalta he pitivät havaitsemaansa yhteyttä ”merkitsevänä”.

Myös arkijärjellä on helppo ymmärtää, että masentuneen........

© Suomen Kuvalehti