Sota ei ole musta­valkoinen

Suomessa olisi tärkeää miettiä, millainen liittolainen haluamme olla, sanoo Timo R. Stewart.

Sota alkoi aamulla. Timo R. Stewart sai puhelimeensa hälytyksen, kuten kaikki muutkin suomalaiset, jotka olivat tilanneet uutispalveluiden push-ilmoitukset.

Israel on iskenyt Iraniin, kello 8.24.

Yhdysvallat iski Iraniin, kello 9.13.

Ei se varsinaisesti yllätys ollut. Jo edellisviikolla toimittajat olivat soitelleet ja kysyneet, olisiko Stewart tavoitettavissa, jos iskut alkaisivat hiihtolomaviikolla. Pääsisikö hän tarvittaessa tv-studioon.

Stewart seurasi uutisia tiiviisti koko helmikuun viimeisen päivän. Välttämättä ei olisi tarvinnut, sillä hän ei ole enää Ulkopoliittisen instituutin tutkija. Kommentointivelvoitetta ei samalla tavalla ole.

Mutta tietenkin Stewartia kiinnosti. Hän on tutkinut Lähi-itää koko ikänsä.

Iltaan mennessä Stewart oli turhautunut. Niin saattoi tulkita. Yhdeltätoista hän kirjoitti viestipalvelu X:ään pitkän tekstin:

Toisin kuin populistit, propagandistit ja lastensadut kertovat, maailma ja varsinkin kv-politiikka, ei ole mustavalkoinen.

Sitten hän listasi kolme asiaa, jotka pitivät ”samaan aikaan paikkansa”.

1. Yhdysvaltojen ja Israelin hyökkäys on kansainvälisen oikeuden mukaan laiton.

2. Irania johtaa totalitaarinen hallinto, joka sortaa ja murhaa kansalaisiaan. Monet iranilaiset haluavat sen kaatuvan.

3. Hyökkäys tuskin johtaa tämän hallinnon kaatumiseen, saati siihen, että Iranista tulisi vakaa, demokraattinen valtio.

Toiveajattelu on huono sotasuunnitelma, hän päätti.

Asia on vaivannut Stewartia ennenkin. Kun kyseessä on konflikti tai ylipäänsä ”tulenarka kansainvälinen kysymys”, yhteiskunnallinen keskustelu pelkistyy kannanotoiksi. Olet puolella tai vastaan, joko hyvä tai paha.

Se on populismille tyypillinen toimintatapa, hän sanoo, mutta ei auta ymmärtämään tilanteita kansainvälisessä politiikassa. ”Päinvastoin merkittävästi vaikeuttaa sitä.”

Eikä pidä edes paikkaansa, hän lisää vielä.

Esimerkiksi tässä sodassa suomalaisten ei tarvitse valita puoltaan, Stewart huomauttaa. Niin kuin ei reilut kaksi vuotta sitten tarvinnut päättää, tukeeko Israelia vai tukeeko Hamasia.

”Kun se ei ole niin, että on yksi hyvä ja yksi paha eikä mitään sävyjä siinä välissä.”

Jos Suomi olisi osapuoli, hän ymmärtäisi. Kansainvälisen politiikan tutkimuksessa puhutaan rally around the flag -ilmiöstä. Kun oma maa on sodassa, kansa keskittyy vihollisen voittamiseen ja hengissä selviämiseen. Tukee usein johtajiaan, kokoontuu yhteen.

Mutta kun suomalaiset valitsevat puoliaan Lähi-idän sodissa, keskustelusta katoavat kaikki sellaiset asiat, joiden pitäisi olla meille tärkeitä. Ihan kansallisen turvallisuuden näkökulmasta tärkeitä, Stewart sanoo.

”Kuten se, että sääntöpohjainen maailmanjärjestys on Suomen etu. Täällä on tosi pitkään ajateltu niin.”

Presidentti Sauli Niinistö puhui ulko- ja turvallisuuspolitiikan ”jakkaramallista”, ja yksi jakkaran........

© Suomen Kuvalehti