Käsialani on karmeaa. Saan siitä itse selvää, kun tuoreeltaan luen.

Sain alkuviikosta kunnian toimia kirjurina kotiläksyjen teossa alakoululaiselle. Hänen ranteensa ei ollut kirjoituskunnossa luistelukaatumisesta. Kirjasin murtolukulaskuja numero kerrallaan. Yritin parastani, koska jälki jäi toisen vihkoon, mutta ei numeroista kauniita tullut.

Kynäkäteni hienomotoriikka ei ole koskaan ollut häävi. Ajatus on kulkenut aina pari sanaa liian etäällä pihtiotteessa puristuvasta kynästä. Joudun tsemppaamaan käsin kirjoittaessa, että alkaneen sanan loppu on oikeasta sanasta, eikä sitä seuraavan sanan lopusta. Olen ikäluokkaa, jota sotkettiin liukuvan kaunokirjoituksen ja nykivämmän tekstaamisen välisellä sekakirjoituksella.

Kynä ja lehtiö ovat edelleen toimittajien käytetyimpiä työkaluja ja toimivia monessa tilanteessa.........

© Savon Sanomat