Talven selän alkaessa taittua lopullisesti ajatukset kääntyvät kohti sulan maan aikaa, auringonpaistetta ja linnunlaulua. Vaikka kevättä yleisesti pidetään lupauksena uudesta alusta ja mahdollisuutena tulla nuoreksi jälleen, liittyy siihen myös ahdistavia ja lannistavia piirteitä.

Tunnetun mietelmän, jolle en ole löytänyt alkuperää, mukaan kevät on vuodenajoista julmin. Se tarkoittanee ensisijaisesta näkymää, joka kaikkialla paljastuu lumien sulettua: tomuinen joutomaa täynnä kuivuneita lehtiä, eläinten jätöksiä ja muuta roskaa.

Mutta myös vertauskuvallisemmin ajateltuna kevään ankarassa kirkkaudessa joutuu kohtaamaan kaiken sen, mitä talvella on onnistunut piilottamaan.

Muistan joskus vuosituhannen vaihteessa näkemästäni Tove Janssonia käsittelevästä dokumentista, miten yli kahdeksankymppinen kirjailija kirosi taas uutta kevään saapumista. Hän koki olevansa jo niin vanha ja väsynyt, että elämän........

© Savon Sanomat