Edessäni oleva nainen närppii lusikalla nenänsä alla olevaa perunasalaattikulhoa. Seuraavaksi lusikka luikahtaakin jo pastasalaattikulhoon ja kolmannen kerran marinoituihin sipuleihin. ”Mitä tässäkin on”, hän tuhahtaa ja siirtyy eteenpäin. Jonotan naisen takana, ja ärsytyskäyräni on ehtinyt nousta jo mukavasti punaisen puolelle.

Takanani ollut herra ei sen sijaan enää jaksa odottaa vaan ohittaa kylmän viileästi sekä nirson mutisijan että minut. Samalla jostain pölähtää eteeni pariskunta, joka etenee jonossa vastavirtaan.

”Otamme tästä vain muutaman perunan”, toteaa pariskunnan toinen osapuoli hymyillen leveästi.

Vihdoin pääsen oman lautaseni kanssa pöytään. Olen iloinen, että ehdin napata itselleni ikkunapöydän ja voisin nyt ruokailun lomassa nauttia kauniista merimaisemasta. Mitä vielä.

Viereiseen pöytään parkkeeraa nuori perhe, äiti, isä ja kaksi taaperoa. Ensimmäiseksi lasten eteen viritetään tabletti, josta laitetaan pyörimään lastenohjelmaa. Piirroshahmojen........

© Satakunnan Kansa