Maanantaina 10. marraskuuta oli sitten se hirveä hetki. Olin hänen kanssaan loppuun asti.

Meillä valmistauduttiin viime syksynä 15-vuotiaan Miina-kissan lähestyvään poismenoon. Hänellä oli nivelrikkoa ja kilpirauhasen liikatoimintaa ja molempiin lääkitys.

Ei hätää. Miina porskuttaa edelleen menemään. Mitään riutumisen merkkejäkään ei näy, päinvastoin, eläinlääkäri suositteli laihdutuskuuria.

Tästä huolimatta meillä on enää kaksi kissaa. Jouduimme marraskuussa luopumaan 12-vuotiaasta Harmiksesta. Minulla ei ollut käynyt pienessä mielessäkään, että niin kävisi vielä moneen vuoteen.

Harmis löytyi kesällä 2013 kämmenelle mahtuvana vauvana neljän muun pennun kanssa Eurajoelta. Sitten kävi niin, että kollegat Länsi-Suomessa kävivät Eurajoen Ehyllä juttukeikalla. Kuviin tallentui pieni ihanuus. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

Seuraavana päivänä menimme varaamaan hänet. Pari kuukautta myöhemmin saimme hänet kotiin.

Olen aina rakastanut ja rakastan kaikkia kissojamme, mutta Harmiksessa oli sitä jotain. Hän oli........

© Satakunnan Kansa