Kolumni|”Kirjoittajia ei enää tarvita”, totesi taiteilija tekoälystä – se pakottaa miettimään, millä on merkitystä
Myynti: Tämän verran pyydetään rantabaarin liiketoiminnasta, kiinteistöstä ja irtaimistosta Yyterissä – yrittäjä kertoo, miksi päätyi myymiseen
MAINOS: Tilaa Satakunnan Kansa Länsi-Suomi 1 €/kk.
”Kirjoittajia ei enää tarvita”, totesi taiteilija tekoälystä – se pakottaa miettimään, millä on merkitystä
Kun kaikki yritetään antaa tekoälyn hoidettavaksi, kannattaa pysähtyä miettimään, mistä ei ole itse valmis luopumaan.
Tapasin pyhiinvaelluksella Espanjassa miehen, joka on elättänyt itsensä jo vuosikymmenien ajan maalaamalla miljonäärien loma-asuntoihin tauluja heidän veneistään. Yllättävä niche, mutta ymmärrän perustelut: eihän kalliin kakkoskämpän seinälle voi laittaa van Gogh -julistetta.
Hengenheimolaisia, ajattelin, ja kerroin kirjoittavani romaania. Mies pudisteli päätään.
”Ei kannata. Tekoälyn myötä kukaan ei enää tarvitse kirjoittajia”, hän vastasi.
Kannustavia sanoja. Kysyin, eikö hän sitten itse ole samasta huolissaan, mutta ei kuulemma koske kuvataidetta.
Tekoäly pakottaa kysymään, millä asioilla on merkitystä. Tarvitaanko psykologeja, opettajia, kirjanpitäjiä, toimittajia, kirjailijoita, graafisia suunnittelijoita tai muusikoita kohta enää mihinkään?
Maailma muuttuu, mutta jotkin asiat eivät. Tekoäly voi kuunnella, kommentoida ja antaa uutta näkökulmaa, mutta typistyykö hyvän terapeutin osaaminen siihen? Onko opettaminen pelkästään faktojen latomista valkotaululle tai yliopisto-opiskelu pelkkää esseiden tehtailua, jonka voi ulkoistaa koneelle?
Ajatteleminen, ymmärtäminen, uusien asioiden kokeileminen ja toisten auttaminen ovat perusinhimillisiä tehtäviä. Niitä ei kannata antaa tekoälyn tehtäväksi vain, koska kone hoitaa homman........
