Sahoihin en ainakaan koske, ajattelin, ja sitten olinkin jo raivurin varressa

Pienestä pitäen olen omaksunut peppipitkätossumaisen asenteen: ”Sitä en ole koskaan ennen kokeillut, joten selviän siitä varmasti!” Tällä asenteella lähdin myös metsänomistamiseen.

Aluksi kauhistutti ja pelotti hirveästi, että tehdäänkö kaikki oikein. Sahoihin en ainakaan uskalla koskea. Nehän voi viedä vaikka koko käden, jos huonosti käy.

Varmuutta alkoi kuitenkin pikkuhiljaa löytyä, kun tajusimme, ettei metsäasioihin ole yhtä ja ainoaa oikeaa ratkaisua; me voimme itse päättää, mitä meidän metsässä touhutaan. Tietoahan se vaati, ja sitä sai opiskelemalla.

Kiinnostuksen kipinän sytyttyä hain metsänomistajakouluun. Se olikin ovelasti järjestetty. Tietopuolen lisäksi opeteltiin taitoja: ensiapukurssi, sahojen huolto ja terien teroitukset ja sitten – hups – oltiinkin raivaussahan kanssa metsässä taimikkoa raivaamassa ja pian moottorisahan........

© Maaseudun Tulevaisuus