Aloitin alkuvuodesta rennon ja lähinnä gradustressin purkamiseen tähtäävän uintiharrastuksen. Tunti altaassa pari kertaa viikossa toimi tehokkaana pakona läppärin ja jatkuvan tavoitettavuuden keskeltä.

Palasin altaaseen pitkän tauon jälkeen. Teini-ikäinen minä muisti uimahallit ahdistavina kammioina, joissa saunominen oli kiusallista, hiusten kastelu pakollista ja vesijuoksuvyö nolouden huippu.

Nyt tilanne oli aivan toinen. Noustessani saunan lauteille sain siellä jo istuvilta vanhemmilta rouvilta iloiset tervehdykset. Sama toistui uusien ihmisten kanssa seuraavallakin kerralla. Saunassa vaihdettiin lyhyet ajatukset säästä, löylyn virkistävästä vaikutuksesta tai altaan täyttävistä koululaisista.

Muutos ei ole tapahtunut uimahallissa, vaan minussa. Minut on hyväksytty uuteen yhteisöön. Pian huomasin itsekin........

© Maaseudun Tulevaisuus