Olin ensimmäisiä kertoja isolla tanssipaikalla 1970-luvun loppupuolella. Päälläni oli äidin ompelemat kauniit vaatteet, luomella hohti sininen luomiväri ja huulilla tahmea huulikiilto. Kotiin tansseista minua saatteli Kauniaisissa asuva poika isosiskoineen.

Kun lähestyimme maalaistaloamme, en tiennyt, miten päin olisin ollut Pontiacin leveällä takapenkillä. Tunsin hirmuista häpeää, niin voimakas oli lantalasta tuleva sonnan haju. Nukkumaan mennessäni ajattelin, että muutaman vuoden päästä tämä on osaltani loppu. Kaupunkiin on päästävä.

Ajokorttikin jäi 18-vuotiaana hankkimatta, mitäpä sitä kaupunkilainen ajoluvalla tekisi. Elämä opetti tässäkin: tultuani........

© Karjalainen