Kolumni|Suuri määrä suometsiä kypsyy hakkuuikään. Järville se tarkoittaa mutalastia.

Kirjoittaja on HS:n politiikan toimittaja.

Suomi on ojien maa. Sen tietää, jos on kulkenut metsässä. Tasaisin väli­ajoin saa harpata.

Harvempi kuitenkaan on tullut ajatelleeksi, mitä taka­vuosien ojitus­vimma tarkoittaa Suomen ylpeydelle eli tuhansille kirkkaille järville.

Niitä odottaa muta­pommi.

Suomen turvepohjaisia suometsiä ja soita alettiin ojittaa sotien jälkeen. Ja kun oli alkuun päästy, niin annettiin mennä vain: ojaa syntyi yli miljoona kilometriä. Eniten turvetta lensi 1960- ja 1970-luvuilla.

Ajatus oli ymmärrettävä: kansa ylös köyhyydestä vihreän kullan avulla.

Kun suon ojittaa, puu alkaa kasvaa. Osa ojituksista epäonnistui ja tuotti vain pilatun suon ja käkkärämäntyä, mutta valtaosa ojista oli rahallisia menestyksiä. Talousmetsien ala kasvoi.

Metsänomistajia kannustettiin kansalliseen kaivuu-urakkaan. Tuolloin ajateltiin, että suo-ojien huuhtoumat hiipuvat pian.

Nykyään tiedetään, että 1960- ja 1970-lukujen suurojitukset rehevöittävät ja tummentavat järviä yhä. Ravinteita ja kiintoainesta valuu ojiin, niistä jokiin........

© Helsingin Sanomat