Kolumni|Kansainvälisellä sääntöpohjaisella järjestyksellä ei ole viimekätistä takaajaa. Siksi saalistajat, sodat ja anarkia tekevät säännönmukaisesti paluun

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vakituinen kolumnisti.

Moskovan suur­lähettiläänä väli­rauhan aikana toiminut J. K. Paasi­kivi kauhisteli muistelmissaan Staats­räsonia eli valtio­etua. Moraali­käsityksillä tai oikeudella ei ollut merkitystä laajentumis­tavoitteitaan ja turvallisuus­etujaan varmistelevien suur­valtojen ryhtyessä toimimaan. Pienten kansakuntien olemassaolo asetettiin tarvittaessa häikäilemättä kyseenalaiseksi. Paasikivelle valtio­etu oli “hirveä veri­punainen” voima.

Sodan aikana tästä saatiin kouriin­tuntuva todistus. Ensin turvallisuuden takaajaksi kuviteltu Saksa uhrasi Suomen, Baltian maat ja osan Puolaa Neuvostoliiton etupiiriksi. Sitten Suomelle poliittisesti ja kulttuurisesti läheiset länsivallat ryhtyivät Neuvostoliiton liittolaisiksi, kun niiden edut sattuivat niin vaatimaan.

Suomen sodanjälkeistä ulkopolitiikkaa ei voi ymmärtää........

© Helsingin Sanomat