Kolumni|Täytyy tarttua toimeen, etteivät sanan- ja lehdistönvapaus murru Suomessakin.

Autoista nousee ihmisiä tummissa huppareissa ja kasvo­suojuksissa. He pysäyttävät puhelimeensa puhuvan jalan­kulkijan. Yksi autoista tulleista miehistä nappaa puhelimen, toinen tarttuu siihen puhuneen naisen käsi­varteen. Naisen huudoista ja eleistä syntyy vaikutelma, että hän tivaa, mistä on kyse. Hänet talutetaan autolle käsi­raudoissa. Tilanne on nopeasti ohi.

Kun katsoin videon 30-vuotiaan Rümeysa Öztürkin pidätyksestä Massachusettsissa tämän vuoden maaliskuussa, syntyi voimakas déjà-vu – tunne, että tämän olen kokenut ennenkin.

Pitäessäni luentoa kiinalaisessa yliopistossa lokakuussa 1989 näin ikkunasta samanlaisen tilanteen. Nuorta naiskollegaa vietiin. Öztürkin tavoin hän oli kirjoittanut yliopistolehteen näkemyksen, joka ei miellyttänyt maan viranomaisia.

Asuin Kiinan kansantasavallassa 22 vuotta. Déjà-vu on iskenyt useasti

© Helsingin Sanomat