Kolumni|Stalinin vainoista ja niiden suomalaisuhreista saadaan kokonaiskuva vasta nyt. Muutakin on tehty kuin laskettu ruumiita.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vakituinen kolumnisti.

Aikoinaan Paavo Haavikko ei niellyt tutkijoiden hokemaa, että tuohon tai tähän saadaan selko vasta, kun Moskovan arkistot avautuvat. Runoilija kuvasi – pilkalla tietysti – sitä kuin ylös­nousemusta.

Sitten sinne päästiin. Sunnuntaisin, kun arkisto oli kiinni, mentiin kollegan kanssa usein kävelemään Gorkin puistoon. Kerran siellä oli nuori isä pikku­pojan kanssa. Isällä oli krapula, ei tohtinut penkillä hievahtaakaan. Viisi­vuotias pyöri väkkäränä, halusi potkia palloa. Viimein poika kyllästyi, kiepahti miehen taakse ja ojensi kätensä kohti taka­raivoa, etu­sormi pistoolin piippuna. Laukaus kansan­vihollisen niskaan.

Kertoo yhteiskunnasta, että noin pieni poika tiesi, miten homma hoidetaan. Stalinin aikana toimenpiteen nimitys oli yhdeksän grammaa, yhden pistoolinluodin........

© Helsingin Sanomat