Kolumni|Vielä vuosi sitten luovuuden oletettiin olevan suojassa – ei ole enää.

Kirjoittaja on HS:n vastaava päätoimittaja.

Olin 2000-luvun alussa kova ulko­maisten aika­kaus­lehtien lukija. Luin ihmisistä, harrastuksista, kaikesta. 2010-luvulla Google otti yli­vallan kulutuksestani, ja hain siltä paljon ratkaisuja eri tilanteisiin. Viime kuukausina lähes kaikki tällainen käyttö on siirtynyt Chat GPT:hen. Rupattelen tekoäly­sovellukselle milloin mistäkin, vaikkapa teinien viikkoraha­käytännöistä.

En ole yksin. Tekoäly­sovellusten suurin käyttö­motiivi on nyt emotionaalinen. Koneelta haetaan tukea ja ratkaisuja kaikkiin mahdollisiin tarpeisiin. Ja tekoäly vastaa kärsivällisesti.

Voisinko jutella koneelle kovista ja vakavista uutisista? Toistaiseksi en, eivätkä nykyalustat ole luotettaviakaan. Ja vaikka olisivatkin, en jutustelisi niille puoliväliriihestä.

Toisaalta pyydän tekoälyä jo selventämään termejä, yksinkertaistamaan ja koostamaan. Opiskelijat ovat vyöryneet sovellusten käyttäjiksi tästä syystä jo kauan sitten. Tekoäly ei myöskään paheksu, jos ei heti ymmärrä jotain.

Kyseessä on journalismille järisyttävä käyttäytymisen muutos. Kaikki aivotyö muuttuu lähivuosina tavalla, jota kukaan ei ole nähnyt. Samalla........

© Helsingin Sanomat