Kolumni| Ensimmäisen, toisen ja kolmannen luokan vanhukset
Britanniassa perheet ottavat vastuuta vanhuksistaan, kirjoittaa HS:n Lontoon-kirjeenvaihtaja Annamari Sipilä.
Britanniassa vanhainkodit voivat olla hyvin kalliita. Vuosimaksu kipuaa reilusti yli sadan tuhannen euron.
Suomessa vanhustenhoidon odotetaan olevan lähes maksutonta ja yhteiskunnan tarjoamaa.
Suomessa vastuu omista vanhuksista hirvittää, Sipilä kirjoittaa. Taustasyitä ovat naiivit odotukset ja kova verotus.
Britanniassa asuvana olen saanut tutustua myös paikallisiin vanhainkoteihin. Erityisesti yksi on jäänyt mieleen.
Siellä asukkailla oli oma kampaamo. Hiustenlaitto kohensi etenkin naisasukkaiden mieltä (miesasukkaita oli harvemmassa, kuten myös miehillä tukkaa).
Vanhainkodin ruokala muistutti ravintolaa: oli pöytiintarjoilu, kankaiset lautasliinat ja päivittäin vaihtuva menu, josta sai itse valita. Viiniäkin kaadettiin.
Ohjelma oli moninaista. Vanhainkotiin tuotiin aina silloin tällöin pikkuruisia poneja, joita asukkaat saivat ihailla ja taputella.
Jos ponille sattui sisällä vahinko, otettiin sekin hauskana ohjelmanumerona. Kyllä henkilökunta siivosi.
Mikä ihana paikka viettää viimeisiä vuosia. Hinta vaan........
© Helsingin Sanomat
