Arboristi nojaa kiipeilyvaljaisiin ja tutkii halkeamia rungossa. Matkaa maahan on toistakymmentä metriä. Vanha koivu on saanut kasvaa jykeväksi metsäpuutarhassamme. Mies pudottautuu hallitusti alas. ”Koivu karsii iän myötä itseään. Latvus on kuitenkin hyvässä kunnossa.”

Helpotus hulmahtaa rintaan. Leveä oksasto on suojannut meitä kesäpaahteilta ja pitänyt kodin viileämpänä. Menneinä vuosina se on usein sulkenut syliinsä myös tikkasuvun kummallisuuden, käenpiian, jota jo odottelimme takaisin.

Tarinan mukaan käenpiika on saanut nimensä, koska se siivoaa pikkulintujen pesiä käkeä varten. Käenpiikojen määrä on enää kolmannes menneistä vuosikymmenistä. Liekö syynä ihmisen innokas raivaus kaupunkipuistoissa ja pusikoissa. Sen maisemat eivät ole maaseudullakaan ennallaan.

Koivuvanhuksella........

© ESS