Tampere: Kuorma-auto törmäsi puomiin rautatieaseman vieressä, liikenne poikki tunnelissa

Tampere: Poliisilla ja pelastuslaitoksella taas tehtävä Teiskon radiomastolla

Äiti katsoo lapsen valatilaisuutta ylpeänä, mutta taustalla on mustaa mustempi ajatus

Yhtäkkiä armeija on ystäväpiirissäni yleinen puheenaihe. Äitien armeijajutut vaan ovat ihan oma lajinsa, kirjoittaa Aamulehden toimittaja Annastiina Salonen.

Nuoret miehet marssivat säntillisessä rivistössä. Joukossa on muutama nuori nainen. He ovat harvassa. Ryhti on ylväs, katse eteenpäin, ilme ei värähdä. Kaikilla on samanlaiset vaatteet, jalka nousee samaan tahtiin. Välissä kulkee ehkä tumma sotilasajoneuvo.

Valapäivän ohimarssi on vaikuttava, ja jos äidiltä kysytään, syvästi liikuttava. Silmät kostuvat. Rivissä eivät marssi kasvottomat sotilaat vaan tutut nuoret.

Loppuviikosta pidettiin sotilasvalatilaisuuksia Satakunnan lennostossa ja muissa varuskunnissa. Tammikuussa palvelukseen astuneet varussotilaat lupasivat juhlamenoin puolustaa Suomea. Perheet pääsivät osallistumaan nuorten tärkeään päivään.

Seurasin päivää ristiriitaisin tuntein. Oma poikani aloittaa varussotilaspalveluksen kesällä. Tuleva etappi on pyörinyt mielessä jo pitkään. Ystäväpiirissäni on samassa elämänvaiheessa olevia, ja yhtäkkiä armeija on meillä yleinen puheenaihe. Äitien armeijajutut vaan ovat ihan oma lajinsa.

Kaikki pojat eivät suorita asepalvelusta, mutta jollain tavalla asia koskettaa kaikkia poikia. Syksyn kutsunnoissa varussotilaspalvelukseen määrättiin 76,3 prosenttia ikäluokan miehistä. Osuus on tällä vuosikymmenellä vähän noussut. Ukrainan sodalla on varmasti ollut vaikutuksensa. Äideillä juttua armeijasta siis riittää.

Puhutaan varustelistoista. Jaetaan vinkkejä siitä, mitä vaatteita kannattaa viedä itse mukanaan, jotta Suomen sääoloissa pärjää. En tiennyt, että pitää viedä yhtään mitään.

Puhutaan tautiaalloista. Siellä missä koko kansa kohtaa, liikkuu pöpöjä. Ei ole poikkeus, että varussotilas on jatkuvasti kipeä ja jopa viikkoja sairaalassa. Taudit kulkeutuvat myös koteihin.

Puhutaan mielialasta. Miten voit auttaa, jos lomilta paluu kasarmille tuntuu täysin ylivoimaiselta. Pakko on kuitenkin mennä, tai tullaan hakemaan.

Ei ole puheenaiheet paljon muuttuneet siitä, kun pojat olivat vielä päiväkodissa.

Joskus puheissa päästään kuitenkin syvään päätyyn. Möykkyyn äidin sisällä. Siinä on ripaus hyvää haikeutta, jota tuntee myös eskarin päättävän lapsen vanhempi. Lapsi on kahden aikakauden rajalla.

Taustalla häilyy kuitenkin mustaa mustempi ajatus. Halua itkeä murhetta asioista, joita ei ole tapahtunut eikä toivottavasti koskaan tapahdu. Ukrainan nelivuotisen sodan myötä niistä on kuitenkin tullut todellisia.

Sanotaan se ääneen. Lapsestani tulee sotilas. Jos sota syttyisi, poikani lähtisi rintamalle ja kokisi sodan kauhut. Joutuisi tappamaan eikä ehkä tulisi itse hengissä takaisin.

Äidin osa on murehtia. Lapsestani olen tavattoman ylpeä.

Lue lisää kirjoittajalta

Kuvakooste: Yli 200 alokasta vannoi sotilasvalansa Lempäälässä

Live|Tallenne: Satakunnan lennoston tammikuun saapumiserä vannoi sotilasvalansa Ylöjärvellä

Kommentti|Viiden sentin korotus ei varussotilaan päivää pelasta

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tuoreimmat tähtijutut

© Aamulehti